maanantai 19. joulukuuta 2011

españa

Eksyin kaivelemaan ulkosen kovalevyn kuvakansioita läpi ja törmäsin kesän 2010 espanjakuviin. Vietin silloin touko- ja kesäkuun Costa del Solilla Fuengirolassa. Se oli siistii aikaa se! Muistellaanpa vähän.

Laitoin Helmikuussa 2010 ihan huvikseen vaan sähköpostia pariin Aurinkorannikolla toimivaan suomalaiseen lehteen, että tarvisko ne työharjoittelijaa. Se oli ihan muutaman lauseen pituinen viesti, eikä ees mikään oikea työhakemus. Toisesta paikasta sitten vastattiin aika nopeesti että joo, tuu ihmeessä. Olin ihan äimänä, koska en tosiaan uskonu pääseväni! Mut eipä siinä sitten, hypin riemusta tasajalkaa jonkin verran ja aloin hakea apurahoja ja miettiä että missäs sitä asuis siellä Espanjassa sitten. Muistan kuinka aika meinas loppua kaikkien juttujen selvittämisen ja hoitamisen kanssa, mut lopulta mulla oli lentoliput taskussa, työsopimukset ja muut laput hoidettu, ja netin kautta löytynyt suomalainen kämppiskin. Ja se kämppä tietty myös. Irtisanoin Suomen kämppäni (tai ei mulla kyllä ollu vaihtoehtojakaan, kun silloinen vuokranantaja ilmoitti muuttavansa mun kämppään.. :D) ja hyppäsin ihan sairaasti jännittäen lentokoneeseen.

En usko että oon nykyään ihan noin luurangon kokonen?


Mun työpaikka oli kahden ihmisen (+ ymmärtääkseni melko säännöllisesti työharjoittelijoiden) pyörittämä suomalainen Espanjan Sanomat, joka ilmestyy kerran kuussa. Mun työnkuvaan kuului tehdä "vähän kaikkea", mutta kirjoittamiseen en sitten kuitenkaan osallistunut. Eli taitoin joitain lehtijuttuja, käsittelin kuvia, otin kuvia, tein taustaselvittelyjä haastatteluihin ynnä muuta semmosta. Lisäks päivittelin nettisivuille juttuja ja koodailinkin muutamaa sivustoa siellä vähän niinku sivubisneksenä. Toukokuun ajan meitä oli yhteensä kolme harjoittelijaa, kun mun lisäks toimistossa hääri pari ihanaa tyttöä Tampereelta. Töitä ei aina oikein riittäny kolmelle harjottelijalle, mut kiva siellä oli hengailla hyvässä seurassa. Se jos mikä oli rento työpaikka. Ei tietookaan mistään kiireestä ja stressistä. Semmosta se elämä Espanjassa noin yleensäkin on - kiireetöntä. Yhtenä työpäivänä me pakkauduttiin koko viiden hengen toimituksemme kanssa pieneen autoon ja ajettiin tunnin-parin päässä sijaitsevaan pieneen kylään nimeltä Alora. Käytiin siellä tutustumassa suomalaisen naisen omistamaan majataloon ja siellä parhaillaan vierailleeseen Idols-voittaja Koop Arposeen. Oli ihan huippua vaikken koskaan ollu mikään fani ollutkaan. :D


Oikeesti kannatin futiksen MM-kisoissa Espanjaa, mä vaan löysin ton enkkukäden jostain!

Juhannus.


Työkavereiden lisäksi vietin aikaa mun kesäkämppiksen kanssa. Susanna oli onneksi tosi mahtava tyyppi, kävi hyvä tuuri kun löydettiin toisemme netistä. Oli heti paljon turvallisempi fiilis kun matkusti samalla lennolla jonkun toisen kanssa eikä tarvinu hoitaa esimerkiksi kaikkia asuntojuttuja yksin. Me tutustuttiin Aurinkorannikkoonkin aika pitkälti yhdessä. Matkustettiin junalla lähikaupunkeihin, shoppailtiin, käytiin delfiiniristeilyllä ja biitsillä. Mulla ois varmaan ollu aikalailla tylsemmät ja superyksinäiset kaks kuukautta ilman Susannaa. En mä mitään kavereita ois mistään löytäny kuitenkaan. :D

Olin noista jättikuplista vähintään yhtä innoissani kun noi lapset.



Kauheessa darrassa koitin syyä englantilaista aamiaista. Ei oikein vetäny..

Vietin mä jonku viikon verran aikaa siellä ihan yksinkin, kun Tampereen tytöt oli lähteny takas Suomeen toukokuun lopussa, ja Susannan harjottelu suomalaisessa koulussa loppu siinä joskus kesäkuun alussa. Kesäkuun parille vikalle viikolle sain pari kaveria mun seuraks, ei tarvinu asuttaa tilavaa kolmiota ihan yksin. Kaisan ja Marjutin kanssa tehtiin oikein urakalla kaikkia turistijuttuja, käytiin mm. päiväretkellä Marokossa. Eka kerta ikinä Afrikan puolella!


Susanna, miä ja random poika roikkumassa täysiä eteenpäin paahtavan veneen perässä. Pelotti ihan saatanasti.


Työpaikan parveke. Ihan kivat merinäkymät oli kyllä!

Mun kotikatu. <3


Yhteenvetona voisin sanoa, että ne kaks kuukautta Espanjassa oli mun tähän asti eletyn elämän parhaimpia kuukausia. Olin töissä, mut se tuntu niin lomalta! Olin Suomesta lähtiessäni ihan hirveen stressaantunu ja hajalla, mut tuolla en murehtinu tai stressannu mitään. Sangria oli halpaa ja hyvää (<333), aurinko lämmitti sopivasti ja duuni oli jotain rennointa ikinä. En mä siellä mihinkään espanjalaisiin tutustunu tai mitään muuta supersiistiä tehny, mut nautin olostani. Rusketuinki vähän (todellisuudessa musta tuli siis ehkä semmonen normaalin ihmisen värinen, mut se on mulle jo paljon kun normaalisti oon se kalkkilaivan kapteeni) ekaa kertaa elämässäni. Ja ne pisamat! Voi oispa mulla semmoset aina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti