Barcelona osa 2, BOUTTI

Launtai tosiaan oli bouttipäivä. Oltiin mestoilla aamutreenien jälkeen koko päivä, kun ei tuntunut järkevältä ravata metrolla ees taas. Ja jännitti! Ei hirveesti tiedetty Barcelonan joukkueesta etukäteen, vaikka meillä olikin yks soluttautuja, Libu, joka oli hengaillu Barcelonassa jo parisen kuukautta.

MIKS TÄSTÄ KIRJOTTAMISESTA EI TUU NYT YHTÄÄN MITÄÄN.

Mut nii, kyyläiltiin siinä päivän mittaan että minkä näköstä jengiä siihen vastustajajoukkueeseen kuuluu. Ne oli kaikki tosi pieniä ja laihoja, just semmonen joukkue johon mä sopisin hienosti muiden kukkakeppien joukkoon. Olin kuitenki henkisesti valmistautunu ottamaan kunnolla köniin.

Viimehetken tsemppailujen ja joukkuehengen nostatuksen jälkeen pärähti soimaan meidän introbiisi, Mortal Kombat theme. Oli niin siisti fiilis luistella radalle esittelyyn, oon aiemmin pelannut vaan scrimmageissa ja ei niissä oo tommosia siistejä juttuja. Katsomokin rupes pikkuhiljaa siinä täyttymään, espanjalaiset ei todellakaan oo niitä ihmisiä jotka on ajoissa paikalla.

Kun kotijoukkue esittäyty ni ei ollu epäilystäkään etteikö yleisöstä irtois ääntä. Ne oli oikeen tosifaneja!

Sit päästiinkin tositoimiin pelailemaan. Seurasin ekat jamit vaihtopenkiltä ja rupes vähän jo pelottamaan, kun näytti siltä ettei espanjattarien seinät vaan murru millään, ja meien jammereilla oli vaikeeta. Kauhun sekaisin tuntein ootin sit omaa jammerivuoroani, mut hengissä mä selvisin. Ja muutenkin meidän peli lähti aika nopeesti siinä käyntiin, eikä se sit ollukaan enää niin pelottavaa. Pisteet pysy melko tasaisina koko matsin ajan, me taidettiin kuitenkin olla johdossa lähes alusta loppuun asti. Norsujonoja tehtiin paljon, eikä paikallinen yleisö oikein pitänyt niistä. Tietysti kotijoukkueelta se oli sallittavaa ja suosionosoitusten arvoista, mut me saatiin vaan buuauksia. Ja kuulemma joku oli siellä huudellut in english että tahtoo REILUA PELIÄ. Ei mun mielestä mikään sääntöjen mukainen oo epäreilua, itepähän niien jammerit teki virheitä ja istu boksissa. Yleisö oli siis aika nihkeetä, tässä lajissa jotenki olettais että oltais vihulaistiimillekin kivoja. Mä ainaki kannustan aina molempia joukkueita, se on kivaa! Mut joo eipä toi fiiliksiin vaikuttanu, meien vastustajat oli kuitenki tosi mukavia tyyppejä ja pelaaminen oli hauskaa, niin ku se tuntuu aina olevan.

Loppupään jameissa homma rupes menemään TODELLA jännittäväks, kun meidän jammeri nappas kahden minsan penaltyn ja piste-ero oli ihan parinkympin luokkaa. Mut niin vaan pidettiin johtoasema tiukasti hallussamme ihan loppuun asti, ja lopulta voitettiin pistein 229 - 188. Ihan hyvä suoritus porukalta, joka ei ollu koskaan ennen pelannu yhdessä joukkueena!

MVP-palkinnon pokas täysin ansaitusti joukkueemme kapteeni Juissi. Juissi pelas viimevuonna Suomen maajoukkueessa ja on ihan superhyvä ja mahtava ja yks mun derby-idoleista! Oli ihan mahtavaa pelata yhdessä.

Sit ei muuta ku sangria virtaamaan ja afterpartyille! Istuttiin eka hetki puistossa, sit käytiin hostellilla vähän siistiytymässä ja seikkailtiin metroilla jonnekin, missä ehkä piti tavata. Löytyihän se jengi lopulta ja tungettiin itsemme johonkin superpieneen baariin, jonka sisustukseen kuulu mm. jättimäinen valoa hehkuva penis. Alkoholi nous hattuun vähän turhankin helposti ja lopulliseen bilepaikkaan päästyämme aloin olemaan melko valmis petiin. Et semmoset juhlat!

Ainii 1: Pelin selostaja osas sanoo ÄSSÄ ihan täydellisesti, hämmästyin vähän.
Ainii 2: Meillä oli superhieno valkonen lippu, eli joku pieni valkonen kangaskaistale johon Tsubu ja Armi piirs nätisti Joku Turku HC:n logon. <3

Kuvat © Salvador Fenoll Bernabeu & Oliver Garcia.

Barcelona osa 1

Kun istuu parvekkeella täydellisessä kesäsäässä päivittämässä blogia Barcelona-jutuilla, ei ees yhtään harmita olla Suomessa. Kesä tuli ihan yllättäen, yhtenä päivänä lehdet oli vaan ilmestyny puihin ja ulkona tarkeni pienissä vaatteissa. Mut en valita, sää vaikuttaa ihan uskomattoman paljon mun mielialaan, joka siis nyt on melko korkeella, tietty!

Palataanpa ajassa taaksepäin muutamalla viikolla. Perjantai 4.5. oli kauan odotettu (ja jännitetty) päivä, jolloin lähdettiin Barcelonaan. Mulla oli samat lennot rakkaan derbyvaimoni Iines Rankan kanssa, Steikki lähti samana päivänä aiemmin ja Antero vasta illalla Turusta. Lähdettiin Kouvolasta joskus siinä puolilta päivin ajelemaan kohti Helsinki-Vantaata ja oltiinkin perillä hyvissä ajoin, kun lento Pariisiin lähti neljän maissa. Jännityksissämme tarkisteltiin matkatavaroitamme lähtöportilla, repussa oli luistimet, suojat ja glitterpöksyt, eli kaikki ne tärkeimmät jutut. Vertailtiin siinä myös lippujamme ja todettiin, että ollaan vahingossa varattu eri paluulennot. :---D Ei kuitenkaan tullut siinä vaiheessa mieleen yrittää tehdä asialle mitään, joten naureskeltiin vaan hölmöydellemme.

Lento Helsingistä Pariisiin meni leppoisasti ristikoita täytellessä. Rankka täytti vieressä sudokulehteä. Hyvää viihdettä! Pariisissa luultiin että meillä on kiire Barcelonan koneeseen, mutta sehän oli sitten myöhässä. Ei kuitenkaan liian ärsyttävän paljon. Koneeseen päästyämme jatkettiin taas ristikoiden ja sudokujen parissa ja oltiin taas kuin huomaamatta perillä.

Barcelonan lentokentällä hypättiin bussiin, joka vei meidät keskustaan. Rankka luuli osaavansa tien hostellille, mutta ei sit enää ollutkaan varma mihin suuntaan sieltä isolta aukiolta piti lähteä. Onneks Steikki oli saapunut jo joitakin tunteja aiemmin ja tuli sitten meitä vastaan johonkin mäkkärin nurkille. Mä olin tässä vaiheessa rasittava, nälkiintynyt ja väsynyt valittaja, sori vaan kaverit! Mut kyllä se fiilis siitä parani kun sai hylätä painavat kantamukset hostellille. Majoituttiin hostellissa nimeltä Barcelona 4 fun, se oli melko edullinen ja hyvällä paikalla ihan La Ramblan läheisyydessä. Ja niin hauskan näkönen paikka! Ulko-ovet oli monta metriä korkeat, mutta sisään astuttiin pikkuriikkisestä luukusta, joka oli tehty siihen isoon oveen. Ovi ovessa! Jo eteishalli oli vaikuttavan näkönen.

Steikki esitteli meille nopeesti hostellin yleiset tilat ja lähdettiin sitten ulos metsästämään jotain ruokaa. Päädyttiin viereiseen pieneen ravintolaan, jossa oli innokas tarjoilijamies, sekin melko pieni. Ei ehkä mikään kaikkein paras valinta, mut ruokaa oli saatava. Olin kuulevinani mikron PLING-äänen. Mun pizza oli aika pieni ja siinä oli osittain raaka pohja. Mut mitäs tuosta. Tarjoilijamies luuli näkevänsä meidät uudestaan seuraavana päivänä, mutta taidettiin tuottaa sille pettymys.

Tässä vaiheessa kello tais lähennellä jo puolta yötä, ja päätettiin palata hostellille nukkumaan. Oltiin ehkä melkein nukahdettu, kun neljäs kouvoloidi Antero saapui joskus yheltä vai kahelta. Unet jäi lopulta aika vähäisiksi, kun kello herätti aamulla jo ihan liian aikaisin. Lola Vulkanon vetämiä treenejä ei kuitenkaan halunnut jättää väliin!

Lahden Ysi Musta ja Munaliisa yöpyivät samassa hostellissa meien kanssa, ja mentiinkin kaikki yhtämatkaa treenipaikalle. Oikea metro ja pysäkki löytyivät helposti, mutta siinä liikuntasalissa oli pieni etsiminen. Onneksemme itse Lola Vulkano löysi meidät harhailemasta jostain lähistöltä, ja opasti perille.

Treenipaikan kivilattialla oli hyvä luistella ja treenitkin sujui oikein kivasti. Opeteltiin full body -hittejä, joissa oon ollut ihan surkea. Nyt hommat aukes taas paljon paremmin. Suosittelen kaikkia harjottelemaan hittejä seinää vasten, siinä tosiaan tajuaa jos osuu väärällä kohdalla. Tehtiin paljon kivoja drillejä, joista viimeisessä Tsubutex hakkas mut ihan mustelmille. Eipä tarvi pelätä sitä itse bouttia kun on jo ennen sitä saanut kunnolla köniin. <3

Parituntisten treenien jälkeen halukkaat pääsivät scrimmaamaan, mutta itse päätin säästää voimani illan bouttia varten. Scrimmage kesti ehkä maksimissaan puoli tuntia, kun porukkaa oli aika vähän. Sen jälkeen siirryttiin ulos nauttimaan ihanasta säästä. Kaupasta ruokaa ja nurtsille istumaan ja punomaan juonia illan bouttia varten.

Jatketaan bouttijutuilla sitten seuraavassa osassa, vi ses!

Barcelona

Se ois nyt kuulkaas aika lähtee näyttää niille Espanjan emännille närhen munat! Meien joukkue on yhdistelmä Kouvolaa, Lahtea, Turkua ja Kalliota, ja sen nimi on Joku Turku HC. Hienolla joukkueella on oltava hieno nimi. Ja hieno logo! Saan perillä Barcelonassa kätösiini vieläpä ihan oikeen pelipaidankin tolla logolla, ni kelpaa sitten lauantaina pelailla. Se on muuten BOUTTI. Mun eka boutti. Siel on yleisö, siel on introbiisit ja siel on pelaajien esittelyt. Ootan innolla miltä kuulostaa Ässä espanjalaisittain.

Sen lisäks että päästään pelaamaan superjännä ottelu, on meillä lauantaina aamupäivästä myös treenit Lola Vulkanon johdolla. Niin paljon kaikkee kivaa tiedossa, et mua jo valmiiksi harmittaa tulla jo maanantaina kotiin. :D

YLLÄS

Kuinka IKÄVÄKS tää homma on nyt taas päässy muuttumaan! Ehkä se muuttuu kivemmaks ja helpommaks ku nyt koitan väkisin jotain vääntää.

Karkasimpa tossa viikoksi Ylläkselle laskemaan (ja vähän hiihtämäänkin) perheen ja kaverin kanssa. Oli huippuu laskee ku rinteet oli unelmakunnossa ja aurinkokin paisto suuren osan ajasta. Hiihtoladuillekin läksin innokkaana kokeilemaan, vaikka aikaa edellisestä kerrasta oli jo useempi vuosi. Ja se oli kivaa! Mulla oli vuokrakamat käytössä, mut ens talveks ostan kyllä ihan omat. Hyvää liikuntaa ja varsinkin noissa maisemissa oikeen nautinnollista jopa. Lisäks mun mad skillzit palas aika nopeesti jostain selkäytimestä, ni ei se ollu ees vaikeeta. Ihan mun kymmenvuotiaan serkkupojan hiihtokilometreihin en päässy (se huiteli päivässä jotain kolmeekymmentä kilsaa tosta noin vaan), mut torstaisella lenkillä taittu kuitenkin semmonen 15 kilometriä. Kai se on ihan hyvä tämmöselle tottumattomalle. Onks paha toivoo nyt että tulis jo ens talvi ja pääsis taas hiihtää?

Buutkämppi, osa 2

Bootcampin toinen päivä, eli lauantai, alkoi aivan liian aikaisin aamulla. Univelkojaan ois helposti voinu nukkua pois vielä monta tuntia lisää, mut ei auttanut kun koota kolottavat luunsa ja valmistautua treenaamaan vähän lisää. Fiilis oli tosiaan ku vanhalla mummolla, kun vähän jokapaikkaan sattu. Syötiin aamupala hostellilla (mehukone ei oikein toiminu ja mun mandariini oli mädäntyny, mut kai se muuten oli ihan ok.......) ja käveltiin junalle, joka vei meiet suoraan Messukeskukselle.

Lauantain ohjelma näytti aika kivalta, sillä mitään kovin rankan kuulosta luistelua siinä ei hirveesti ollut, mut pari mielenkiintosen kuulosta teoriatuntia kyllä. Päivä alotettiin kuitenkin kaikille ryhmille yhteisellä lämmittelyllä, joka oli nimeltään Black Widow. Joku osas kertoa että siihen liittyy vahvasti punnertamiset ja muut mun suosikkijutut. Iik. Niinhän se sit meni, että Swede Hurt pisti meiet luistelemaan ensin kolme minuuttia vastapäivään, sit tekemään vatsoja minuutiks, ja taas luistelemaan kolme minuuttia, mutta myötäpäivään. Luisteluminuutit lähti siitä sit asteittain vähenemään, mut jokavälissä tehtiin aina jotain ikävää. Eli siis noita vatsoja, punnerruksia, kyykkyjä, lankku, selkälihasliikkeitä, semmosia tosi raskaita käsienpyörittelyitä pienellä liikkeellä (tää oli ihan uus juttu mulle) ja niin edelleen. Siirryin jossain välissä pienemmälle radalle freshmeattien sekaan, koska en millään pysyny isojen tyttöjen vauhdissa aina kun piti luistella myötäpäivään. Mä en vaan osaa sitä! Tai osaan mutten pääse kovaa, koska mun crossoverit siihen suuntaan on niin surkeessa jamassa. Tätä mun pitää ehdottomasti treenata lisää. Mut freshmeattien vauhdissa pysyin, niin jatkoin drillin loppuun sit siellä. 

Kun tää ehkä noin puolisen tuntia aikaa vienyt kidutus oli ohi, olin ihan onnellinen siitä että seuraavana ohjelmassa oli teoriaa! Tunnin verran istuttiin sitten kokoushuoneessa kuuntelemassa, kun Tukholman tuomari Fluke Skywalker valaisi niitä hankalimpia sääntöjä. Monet jutut oli tuttuja, kun vastikään oon sitä sääntökirjaa päntännyt minimum skillsien takia, mut tuli siellä paljon uuttakin tietoa.

Faces in places luentohuoneessa!

Luennon jälkeen vetästiin taas luistelukamat päälle ja suunnattiin radalle kuuntelemaan Swede Hurtin ja Mad Maloonyn opetusta. Vuorossa oli aikalailla perusjuttuja, nimittäin asiaa asennosta, potkuista ja crossovereista. Opeteltiin potkimaan tehokkaasti nimenomaan crossovereita tehdessä, ja tehtiin niitä mm. parin kanssa, tarkoituksena edetä samaan tahtiin ettei potkita toisiamme. Tehtiin myös omista treeneistä tuttua junahommelia, jossa etummainen luistelija vetää letkaa perässään. Tän leikin aikana multa irtosi yksi rulla, enkä ees huomannut ennen ku Mad Maloony tuli ojentamaan sitä rullaa mulle. OHO! Tän opetuksen jälkeen meillä oli ruokatauko. Ja sit scrimmage!

Scrimmage vähän pelotti, koska tällä kertaa me pelattais sinisen ryhmän, eli edistyneitten, kanssa yhtäaikaa. Ne oli jo alottanu pelaamisen meien ruokiksen aikana, ja liityttiin mukaan sit puolivälissä. Onneks isoja tyttöjä oli kuitenkin kehotettu olemaan vähän varovaisempia meidän kanssa, ettei ne ihan hitannu meitä kuoliaiks. Ekat jamit varsinkin meni ihan ohi. Mulle oli sanottu että mitä teen, missä oon ja kenen kanssa. Mut sit pelitilanteessa kaikki tapahtuu niin nopeesti ettei tajua mistään mitään. Onneks sinisen ryhmän tyypit oli hyvin selvillä kaikesta ja sai siinä samalla meiet vähän kokemattomammatkin pysymään joten kuten kartalla. Parin jamin jälkeen istahdin vahingossa jammerin penkille, eikä siitä sit enää päässyt pois. Pelotti! Mut loppujen lopuks se jami oli mun viikonlopun kohokohta, se meni nimittäin niin hyvin! Eikä kyl missään nimessä mun itseni ansiosta, mulla vaan sattu olemaan niin sairaan hyvä blokkeri auttamassa mut läpi kerta toisensa jälkeen. :-D Mustan joukkueen jammeri joutui jamin alkuvaiheessa boksiin, ja mä sain sit yksinäni liihottaa menemään. Se oli hienoo se. Ja pidin huolen etten joudu jammaamaan enää toista kertaa, ettei päällimmäiseksi fiilikseksi pääse jäämään mitään suurta pettymystä. :D Seuraavalla puoliajalla siniset häipy muihin puuhiin ja me saatiin jatkaa peli loppuun keskenämme. Hauskaa oli sekin, mut oltiin me kyl vähän enemmän hukassa taas siinä vaiheessa. Mut ei se mitään, koska oon vaan niin fiiliksissä siitä että joku Mad Maloony oli siinä meillä bench managerina. Ihan siistii sillee. Tai vikan puoliskon meil oli kyl Becky Lawless, mut oli seki aika siisti tyyppi.

Becky Lawless.

Samas kuvas Mad Maloonyn kans. Iiiihhh!1

Scrimmagen jälkeen oli aika voittajafiilis. Meien viikonlopun luistelut oli luisteltu, eikä kukaan ees kuollu. Mäkin onnistuin säästämään selkäni/perseeni suuremmilta vaurioilta, enkä kaatunu koko viikonlopun aikana perseelleni kun vaan tasan kerran. Aika suuri saavutus! Unohduttiin fiilistelemään henkiin jäämistämme vähän liiankin pitkäksi aikaa, myöhästyttiin nimittäin päivän toiselta teoriatunnilta.... Se käsitteli luistimia, rullia ja varusteita noin yleensäkin, ja sen meille piti Hyper Nova. En voi tarpeeks hehkuttaa miten siistiä oli olla oppimassa tommosilta superihmisiltä. Mä en oo koskaan tavannu ees Suomen parhaita pelaajia, mut nyt tuolla vaan tuijotin lähietäisyydeltä noita Ruotsin ihmisiä ja opin niiltä kaikkea uutta. Niin siistiä.

Voittajat!

Viimesenä ohjelmassa oli sit enää venyttelyt, jonka jälkeen oli aika valmistautua afterpartyihin. Vietettiin muutama tunti hostellilla ja lähdettiin sit kävellen etsimään jatkopaikkaa. Käveltiin jotain superkorkeella olevaa siltaa pitkin ja Tukholma näytti upeelta. Mä en tunne sitä kaupunkia yhtään, kun oon vaan joitakin kertoja krapulaisena matkannu satamasta keskustaan ja takaisin. Jatkopaikka löytyi muutaman harha-askeleen jälkeen mielenkiintosesta paikasta keskeltä risteystä, jonkun vilkasliikenteisen tien alapuolelta. Heti sisään päästyämme tilattiin ruokaa.

Ruoka oli hyvää ja meininki kans. Jaettiin bootcampin koutseille kiitokseksi Kouvola Rock n Rollersin pinssit. Mä olin kahden siiderin jälkeen jo ihan valmis nukkumaan, ja lähdettiinkin jo kai yhden aikoihin takas hostellille. Lentokentällä oltiin aamulla jo kahdeksan jälkeen.

Sain tosta viikonlopusta paljon lisää treenimotivaatiota. Meien harmiksemme suurin osa derbytreeneistä on nyt peruttu, kun erään koulun liikuntasali sulki ovensa meien nenän edestä. Valitettavasti ihmiset ei ihan käsitä, ettei me tehdä mitään pahaa niiden lattioille. Mut onneks voi treenata muutenkin! Tänään käytiin luistelemassa jäällä, huomenna oon menossa kokeilemaan ekaa kertaa ikinä bodycombattia.

Kuvat on muuten varastettu Riinalta ja Tialta, kiitos vaan!

No se buutkämppi, osa 1

Matka Tukholmaan alkoi torstai-aamuna neljältä. Ihan sillee inhimillinen aika lähtä ajelee lentokentälle. Nukuin siinä jotku hätäset parin tunnin unet, panikoin vähän että onks mulla kaikki tarpeellinen mukana, ja kipitin tien varteen oottamaan kyytiä. Kerättiin koko meien viien hengen porukka kyytiin ja ajeltiin Helsinki-Vantaalle. Mun voimia koeteltiin jo siinä vaiheessa, kun käveltiin kaikkine laukkuinemme parkkikselta sisälle ja etsimään oikea check-in. Hankkiuduttiin isoimmista laukuista eroon ja suunnattiin aamupalalle.

 

Lento lähti kahdeksalta ja meni kyllä ihan yhdessä hujauksessa. Ensin noustiin, sit oltiin hetki yläilmoissa ja kohta jo laskeuduttiinkin. Ei siinä ehtiny ku vähän silmiä ummistaa. Lentokentällä seuraamme liittyi yks Helsinki Roller Derbyn tuomari, joka sai rauhoitella muutamaa hermostunutta tyttelöistä siinä vaiheessa, kun meidän laukkuja ei ruvennut näkymään. Saatiinkin ootella niitä jokunen tovi, kun ilmeisesti joku nostolaite oli sanonut sopimuksen irti kesken kaiken. Mutta tuli ne laukut sieltä sit kuitenkin! Otettiin tilataksi suoraan Messuhallille, jossa bootcamp siis järjestettiin. Oltiin melko varmoja ettei ehditä ajoissa, kun ekat harjotukset alko jo kello 10, mutta jotenkin ihmeen kaupalla oltiin kuitenkin paikalla ihan ajoissa.

Heti alkuun meidät jaettiin kolmeen ryhmään taitotason mukaan. Riina pääs konkarina siniseen ryhmään (Blue Bastards) ja me muut oltiin Mellow Yellow, kun ollaan jo suoritettu minimum skills muttei silti olla mitään mestareita eikä meillä juuri oo pelikokemusta. Aloittelijoille oli sit vielä punainen ryhmä, Red Roovers. Omasta ryhmästään sai merkiksi värillisen teipinpalan rannesuojaan, ei päässy sit oma paikka unohtumaan.

Messuhalli oli semmonen valtava rakennus (no eiks ne aina oo), jonka yhdestä hallista oli varattu ihan reilun kokonen alue Roller derbylle. Sinne oli väsätty kaks rataa, joista toinen oli ihan oikeen kokonen, toinen tais olla vaan 90% mut melkeen täyskokonen siis sekin. Jengiä oli jonkun verran paikalla, ja lähinnä siellä kuuli ruotsia puhuttavan. Mut ilmeisesti osallistujia oli Ruotsista, Suomesta, Tanskasta ja Norjasta. Valmentamassa oli Ruotsin huiput Swede Hurt ja Mad Maloony, sekä Becky Lawless ja Twisted T. Oli jotenki vaan niin tosi siistiä päästä tommosten tyyppien valmennettavaksi!

Ekana varsinaisena ohjelmanumerona oli onskate warm-up, ja se oli kaikille ryhmille yhteinen. Siinä luisteltiin pakassa ja tehtiin porukalla kaikkea mitä koutsi milloinkin käski tehdä. Eli hypittiin, siirryttiin reunasta reunaan, hipelöitiin kaveria ja sen semmosta kivaa ja jännää. Mun fiilis siellä kovaa vauhtia etenevän ison pakan keskellä oli vähän semmonen, etten ois koskaan ennen luistellu. :-D En muista kuuluks tähän lämmittelyyn muutakin juttua. Mut seuraavalla tunnilla tehtiin pysähdyksiä ja nopeita lähtöjä. Se oli ihan hauskaa. Sit oli tunnin ruokis, jonka jälkeen SCRIMMAGE! Eli siis harjoituspeli. Vähän jännitti. Ruokiksella ei uskaltanu syödä mitään kovin raskasta, ettei pelatessa pääse oksu. Vetästiin jossain siinä messuhallin ravintolassa salaatit. Scrimmage oli superkivaa. Meillä oli tuomarit, hyvä rata, bench managerit ja kaikki ihan niinku oikeissakin peleissä. En välttämättä mitenkään ihan hirveen hyvä ollut, mut oli se kyllä tosi hauskaa. Meien ryhmästä monikaan ei ollu koskaan ennen osallistunu scrimmageen, ni ei ollu itelläkään mitään paineita siitä että osaako siellä tehdä mitään oikein. Scrimmagen jälkeen oli vähän off-skate jumppailua, tai lähinnä meille näytettiin erilaisia liikkeitä mitä offskate tunneilla voi ja kannattaa tehdä. Sit oli hitting/blocking -tunti, jossa keskityttiin lähinnä tekniikkaan, eikä siihen että mäiskitään täysillä. Tän jälkeen venyteltiin koko porukan voimin pitkään ja hartaasti.

Nyt kun kirjotti noi tolleen tiivistetysti ylös, ni kuulostaa tosi vähäiseltä treenimäärältä. Mut oli siinä kyl ihan riittämiin luistelua ja kaikkee muutakin rehkimistä!

Lead jammer! Meikä!!

Muutama vähän väsähtänyt matkaaja ruokalevolla!

Lähdettiin kuudelta messuhallilta etsimään junaa, ja voin kertoo että fiilis oli siinä vaiheessa aika väsähtänyt! Löydettiin juna, mut lähdettiin ensin väärään suuntaan. Kesti siis pieni hetki ennenku päädyttiin oikeeseen paikkaan ja löydettiin meien hostelli. Yövyttiin Mosebacke Hostellissa, se oli semmonen aika kiva ja edullinen. Oltiin siellä sen verran että vähän freesauduttiin, ja sit lähettiin ettimään jostain jotain kivaa ravintolaa. Törmättiin kadulla sattumalta siihen taksimatkalta tuttuun Helsingin tuomariin, joka kehotti meitä astumaan sisään johonki pubiin/baariin, josta sai myös ruokaa. Me tehtiin työtä käskettyä. Paikka vaikutti oikein kivalta, nimee en kyllä yhtään muista, mut ruoka oli vähän pettymys. Tilasin kanapastan, eikä siinä ruokalistassa missään kohtaa lukenut että kyseinen ruoka olis tulista. Ja se tosiaan oli tulista... Mut eipä siinä, maha oli ainaki melkein täys ja väsymys semmosella levelillä, ettei voinu ku haaveilla sänkyyn kaatumisesta. Käppäiltiin takas hostellille ja heitettiin niin väsynyttä läpyskää etten voinu ku itkee ja nauraa yhtäaikaa mun yläsängyssäni.

Näin hauskaa meillä oli kun käytiin syömässä....

Siinä se eka päivä olikin näin lyhyesti. Hyvä päivä, mut otti se vähän koville. :D Kerron loput sit ensi kerralla, pysykää kanavalla!