maanantai 26. syyskuuta 2011

Elämäni Salla Spectrana

Vähän kuvia perjantailta, kun oltiin roller derby -tyttöjen kesken viihteellä. Osaa porukasta en ollu koskaan nähny muuten ku treeneissä, ni oli ihan uus kokemus hengailla tossa seurassa ilman kypärää, hammassuojia ja hurmaavaa hiki+parkkihallitomu -tuoksua. Ilta alotettiin äänekkäästi koutsin luota. Me Marian kanssa ajateltiin nää juhlat samalla vähän niinku tupareina, ja vietiin Riinalle rinkeleitä (Rinkeli-Riina hihihihi) ja tyrnimehua. En tiiä miks tyrnimehua..


Mul oli päällä uus hame H&M:ltä, tää on ehkä paras kuva siitä koko illalta...




Ilta jatku Riinan luota ensin Rytmi-Kattiin, jossa ihana Anni tarjos meille herrrkullista sangriaa. Tanssihaluisten toiveesta siirryttiin Red Mooniin, ja sieltä vielä viimiseks puoleks tunniks ennen valomerkkiä Rivieraan. Kolmisen vuotta täällä asuessani oon onnistunu välttämään sen paikan, mut nyt meni sit Riviera-neitsyys. Ja olihan sielläki oikein hauskaa! Oon ollu viimekuukausien aikana semmonen kotihiiri, etten ees muista koska oisin viimeks ollu baarissa oikein pilkkuun asti.

Kaikki baareilun aikana otetut kuvat oli seuraavana aamuna aika karua katseltavaa. Tai no joo, ei ne alottelupaikassa otetut alakuvatkaan (eli kaksarikuvat) ehkä ihan hirveen kauniita ollu... Jätän nyt ne kaikista rumimmat julkaisematta ja hihittelen niille mieluummin ylhäisessä yksinäisyydessäni. Mun ois varmaan sittenki pitäny vääntää mun derby-nimi siitä Sally Spectrasta, kun meillä on niin paljon ulkonäöllisiä yhteneväisyyksiä. <3



Lauantaina ei onneks mitään pikkupäänsärkyä suurempaa darraa ilmaantunu (tää on joku maailman suurin ihme, olin jo ehtiny tottua ajatukseen ettei tarvi ku haistaa siideriä ja seuraava päivä menee iltaan asti sängynpohjalla) ja illalla pitiki lähtee uusiks radalle, tälläkertaa katsomaan poikakaverin ja muiden tyyppien keikkaa. Mua jännitti se varmaan enemmän ku ite soittajia, mut hyvinhän ne veti.

Kuvat 1,3,4,6 tais olla Riinalta, kiitsa! Ja kiitos tytöille hauskasta illasta!

tiistai 20. syyskuuta 2011

Freshmeat Training Period

Vähä Roller derbyä taas pitkästä aikaa! Meinasin päivittää aiheesta jo viikko sitten treenien jälkeen, mut jätin sen onneks tekemättä ja kirjotin pitkän avautumispostauksen livejournalin puolelle. Ei ollu ehkä ihan mun päivä silloin... Polvi kipeyty niin pahasti, että kyyneleet nous silmiin, ja muutenkin fiilis omasta osaamisesta oli aika surkee. Mut nyt on taas paljon hyvää mieltä, jee!

Meillä on siis parhaillaan käynnissä neljä treenikertaa käsittävä Freshmeat Training Period, missä käydään läpi kaikkia perusjuttuja, mitä tarvii osata level ykkösen läpäistäkseen. Meitä on ihanan monta, en nyt osaa antaa tarkkaa lukua, ja luistelijoiden välillä on aika isojakin tasoeroja. Toiset on rullaillu jo kesästä asti, toiset on vasta alottanu. Nyt on kuitenkin hyvä käydä kaikki perushommat läpi, en mä ainakaan voi sanoa että osaisin jo kaiken, vaikka oonkin oikeestaan kaikkia noita juttuja ehtiny jo harjottelemaan. Neljännen kerran jälkeen pidetään sit level-testit. Parin viikon päästä voin siis toivottavasti tulla ilosena kertomaan etten oo enää freshmeat!

Kuvat on ekalta treenikerralta muutaman viikon takaa, kun sattu olee kamera mukana. Meil oli yleisönä muutama utelias tyttö, jotka sai sit toimia kuvaajina. Kiitos heille! Laitoin nää nyt mustavalkosiks, kun en jaksanu katella sitä punaisuutta/keltaisuutta/oranssisuutta mikä noissa vallitsi. Vähä haastavahko paikka valokuvaamisen kannalta toi meien parkkihalli.


Ensin kypärät päähän, suojat paikoilleen ja luistimet jalkaan.

Sit muutama pakollinen kuva Suvin perseestä.

Pushing/pulling. Tässä Suvi on päässy työntämään meien letkaa ja mä oon ihan liian pystyssä asennossa!

Luistellaan rinkiä ja pillin vihellyksestä maastoudutaan tekemään 5 punnerrusta...

...ja viis vatsalihasliikettä.

"Onks pakko jos ei jaksa?" On pakko.

Onneks en ollu kuitenkaan ainoo jolle otti vähän koville.

Tämmösen rusketuksen saa ku telmii paskasen parkkiksen lattialla.

Täs on käynnissä pupunmetsästys. Eli nappaa pupu, ja anna sitä eteenpäin aina oman joukkueesi jäsenille.

Must tää kuva on jotenki hellyyttävä. :')

Tänään treenin päätteeks muutama meistä kokeili vähän vielä vähän omia rajojaan. Level ykköseen vaaditaan nopeutta sen verran, että pystyy luistelemaan vähintään viis kierrosta minuutissa. Kestävyyttä pitäs löytyä sen verran, että saa viidessä minuutissa täyteen 20 kierrosta. Mä sain 25, joka on kestävyysrajana level kakkosessa. Oon tyytyväinen!

Askartelin viimeviikolla kypärääni nimen ja numeron nätisti vanhasta työvuorolistasta ja kontaktimuovista. Nyt takaraivossa lukee silmiähivelevän kauniisti Coco Nuts, ja sivuilla 17. En kuitenkaan vieläkään oo täysin vakuuttunut tosta nimestä. Se on kiva, mut en oo vielä ihan tuntenu sitä omakseni. Ja haluunko mä et mun lempinimi on Natsi? Kokonatsi. Se on niiiin tiedossa ettei kukaan tuu sanoo mua Cocoks, siitä tulee vaan se Natsi. :D No, katotaan.

maanantai 12. syyskuuta 2011

Säälittävä, japanilainen tyttö.

Kävin äsken ekaa kertaa mun lähipubissa, joka sijaitsee ihan tossa tien toisella puolen, ihan parinkymmenen metrin päässä. Menin tapaamaan omistajaa kysyäkseni paikkaa mukaan lokakuiseen Kouvolankadun Approon. Kun astuin ovesta sisään, joku mies huuteli mun perään. "Hei, miks sä oot noin naurettavan näkönen??" Katoin hetken aikaa kummastuneena, sanoin että KIITOS, ja siirryin juttelemaan tiskin takana pönöttävälle omistajalle. Saatiin jutut nopeasti sovittua, ja tää aiemmin huudellut mies tulee seisomaan ihan mun viereen. "Me ei anneta sulle mitään, ku oot noin lapsellinen. Säälittävä, japanilainen tyttö." Katoin sitä miestä vielä vähä enemmän kummastuneena, en osannu sanoa mitään, lähin vaan pois. Mitä kummaa!! :---D Voin viel jotenki allekirjottaa naurettavan, lapsellisen ja säälittävän, mut että japanilainen? Hahaha! No niin kai sitte.


FREAKY DISCO

Tulin kertoo vähän faktoja Kouvolasta, ku en millään saa unta. Oon ihan varma, että mun sängyn alla piilee joku öinen vaeltaja, joka tahtoo tappaa mut. En vaan uskalla varmistaa asiaa. Miks mä aina luen murha.infoa just ennen nukkumaanmenoaikaa?

Lauantaina vietettiin kavereiden kanssa iltaa Kulttuuritalleilla FREAKY DISCOn merkeissä. Jostain syystä tää oli mun eka kerta Kulttuuritalleilla, vaikka onhan sinne pitänyt mennä useita kertoja jo aiemminkin. Ehkä vähän syrjäinen sijainti (Kasarminmäellä) on sitten vaikuttanu asiaan, eikä oo koskaan jaksanu lähteä. Keskustassa asuminen on laiskistanu mua oikeesti ihan hirveesti! Mutta niin, rakennus on siis Kasarminmäen tyyliin vanha punatiilinen hevostalli. Sittemmin se on päätetty ottaa hyötykäyttöön, ja nykyään siellä järjestetään sillointällöin mm. erilaisia musiikkitapahtumia. Tälläkertaa siis discosettiä. Paikka on ihan uskomattoman siistin näkönen. Heposten entisillä hengailumestoilla on nykyään sympaattisen eriparisia sohvaryhmiä, seinät on täyttyny erilaisista maalauksista ja kirjoituksista, ja jokapaikassa on ilahduttavan omaperäisiä koristeita. Olisin tahtonu valokuvata erikseen jokaisen kolkan sieltä, mut en kehannu olla ihan niin turisti. Hevosen ulosteet pysty kans haistamaan tanssilattialla. Mut ei se menoa haitannu, ihmiset reivas ku viimistä päivää!



Uni on ikuista tuskaa



Marian "ässä hihassa"


Vanha iMac toimi lamppuna

Heinin kokonen nokialainen välkky psykedeelisesti musiikin tahtiin

DJ ja tanssilattia

Kannatti herätä! Ja kannattaa käyä tsekkaamassa tää mesta, jos Kouvolassa pyörii ja tuol sattuu olee jotain meininkejä. Loppukevennyksenä vielä semijäätävä kuva musta ja Heidistä. Miten näissä aina onnistuuki:


keskiviikko 7. syyskuuta 2011

fisulinssi tuli kylään

Sisko ilmotti muutama päivä sitten halukkuutensa tulla Kouvolaan vähän ostoksille. Mun seurakin kelpas, kun ei ketään kaveria saanut mukaan! Minähän suostuin kaveriksi ilomielin, varsinkin kun tiesin että pääsen samalla hipelöimään sen uutta kalansilmäobjektiivia. Miten paljon hupia siitä saikaan irti!

Mun yksiö luonnollisessa tilassaan.

<3





Neliön muotonen naama on ihan jees!

Silmät ku taivaan tähdet - NIIN KAUKANA TOISISTAAN!




Mun ei pitäny ostaa mitään, etten ihan syökse itteeni vararikkoon, mut toi lappuhaalari oli liian suuri houkutus. Ja ostinpa sit vielä yhden hameenkin, kun oli niin hieno. Me happy.

maanantai 5. syyskuuta 2011

ihana kouvola

Pidettiin eilen poikaystävän kanssa pienet photoshootit just parhaimman ilta-auringon aikaan mun talon katolla. Todettiin ettei me oikein osata olla kameran eessä. Takana on helpompaa!


Kouvostoliitto <3





Mulla on uudet farkut, jotka on vielä niin kireet ettei meinaa jalkaan saada. Yritin olla farkkuostoksilla järkevä, ja ostaa pienimmät mitkä vaan saan päälleni kiskottua, kun venyyhän ne kuitenkin. Toivottavasti venyy... Paitakin on uus, ja puolestaan liian iso. Oli alennuksessa puoleen hintaan, jäljellä vaan kokoa L. Käytän vaikka sit vaan kotona, jos en muuten. Molempien ostopaikkana Gina Tricot.

Kouvola on paras kaupunki ikinä. Toisaalta ihan perseestä, mut oon silti menettäny sydämeni. Tää on mun koti.