Mutiblogi

Gina Tricot

Barcelonassa joku kauppa en muista

H&M

Gina Tricot

Meikitön naama todistamaan pisamaräjähdystä

Aiii että oli kiva vähän shoppailla pitkästä aikaa. Eipä mulla oikeestaan muuta.

tosi kivaa tosi kivaa tosi kivaa

Näin yöllä unta että istuin jossain mäen rinteessä katselemassa kun mäen alla oli joku tapahtuma ja paljon ihmisiä. Sitten siitä mun vierestä yhtäkkiä valui joku valtava lentokone alas sitä mäkeä, liiskaten samalla kaikki ihmiset. Tän jälkeen iski vielä joku maanvyöry, joka meni siitä ihan mun vierestä ja lopulta en uskaltanut liikkua. Mun seuralaiset päätti valua mäen alas ja mä en uskaltanut. Kävin selälleni makaamaan ja yhtäkkiä kaikkialla olikin lunta ja tein oman lumimajan jonne jäin nukkumaan. Ei varsinaisesti haitannut, kun klo 7:50 postisetä päätti keskeyttää mun unet. Juoksin onnessani avaamaan ovea, kun aattelin että sieltä se meien Wreckless-kimppatilaus täynnä derby-sälää nyt sit saapuu. Mut se olikin poikien reffipaitatilaus! Kiva oli sekin, avasin paketin heti omin lupineni ja sovitinkin Laurin paitaa. Hienot on! Menin sit koneelle ja ehdin just voivotella joukkueen ryhmächatissa että tulispa se Wreckless-tilauskin tänään, ja sit ovisummeri soikin. Ja sieltä se tuli, jeeee!

Mä tilasin uudet polvarit ja kyynärsuojat, koska vanhat on ollu käytössä jo vuoden ja sen kyllä huomaa. Turun scrimmagessa tuomarikin kommentoi, että kyynärsuojat on jo löystyneet mulle ihan liian isoiksi. Tottahan se oli! Sen lisäks niistä rupes jo saumat repsottamaan ihan huolella. Ja se haju.... Mut joo, tilasin kaikki suojat tota 187-sarjaa, rannesuojat päivitin jo tossa vähän aikaisemmin. Noi kyynärsuojat on IHANAT, jotenki tosi kivan tuntuset päällä ja kivan siron näkösetkin. Polvisuojista en taas tykänny yhtään, en ees tajuu miks tilasin ne kalliimmat pro-suojat kun ne on ihan valtavat muhkut. Tiesinhän mä sen etukäteenkin, mut en tilausvaiheessa tainnu vaivautua käyttämään aivoa yhtään... Kyllähän niihin tottuis, mut ei nyt ees huvita tottua. Myyn ne eteenpäin ja ostan jotku normaalit pienet!

Lisäks sain kaikkee kivaa pientä sälää, kuten uuen skate toolin, parit kengännauhat, toe capsit (tilasin tämmöset itseasiassa Swedevixiltä jo joskus aikojen alussa mutten koskaan saanut niitä ja lopulta vaadin vaan rahani takasin...), spacerseja... Uusi sälä tekee iloiseksi! 

Tulee tod.näk. tunti turpaan kun julkaisen tän kuvan... Mut on niin kivaa kun saatiin pojille paidat ja on ne niin hienot ja oon innoissani. Niin ja kaikille meien superfaneille (tiiän että semmosia on olemassa jossain) tiedoksi, että fanituspaitojakin ois tulossa ihan näillä näppäimillä, ehkä jo tällä viikolla!! Eihän täs pysy enää pöksyissään ku on nii paljo kaikkee kivaa.

Barcelona osa 1

Kun istuu parvekkeella täydellisessä kesäsäässä päivittämässä blogia Barcelona-jutuilla, ei ees yhtään harmita olla Suomessa. Kesä tuli ihan yllättäen, yhtenä päivänä lehdet oli vaan ilmestyny puihin ja ulkona tarkeni pienissä vaatteissa. Mut en valita, sää vaikuttaa ihan uskomattoman paljon mun mielialaan, joka siis nyt on melko korkeella, tietty!

Palataanpa ajassa taaksepäin muutamalla viikolla. Perjantai 4.5. oli kauan odotettu (ja jännitetty) päivä, jolloin lähdettiin Barcelonaan. Mulla oli samat lennot rakkaan derbyvaimoni Iines Rankan kanssa, Steikki lähti samana päivänä aiemmin ja Antero vasta illalla Turusta. Lähdettiin Kouvolasta joskus siinä puolilta päivin ajelemaan kohti Helsinki-Vantaata ja oltiinkin perillä hyvissä ajoin, kun lento Pariisiin lähti neljän maissa. Jännityksissämme tarkisteltiin matkatavaroitamme lähtöportilla, repussa oli luistimet, suojat ja glitterpöksyt, eli kaikki ne tärkeimmät jutut. Vertailtiin siinä myös lippujamme ja todettiin, että ollaan vahingossa varattu eri paluulennot. :---D Ei kuitenkaan tullut siinä vaiheessa mieleen yrittää tehdä asialle mitään, joten naureskeltiin vaan hölmöydellemme.

Lento Helsingistä Pariisiin meni leppoisasti ristikoita täytellessä. Rankka täytti vieressä sudokulehteä. Hyvää viihdettä! Pariisissa luultiin että meillä on kiire Barcelonan koneeseen, mutta sehän oli sitten myöhässä. Ei kuitenkaan liian ärsyttävän paljon. Koneeseen päästyämme jatkettiin taas ristikoiden ja sudokujen parissa ja oltiin taas kuin huomaamatta perillä.

Barcelonan lentokentällä hypättiin bussiin, joka vei meidät keskustaan. Rankka luuli osaavansa tien hostellille, mutta ei sit enää ollutkaan varma mihin suuntaan sieltä isolta aukiolta piti lähteä. Onneks Steikki oli saapunut jo joitakin tunteja aiemmin ja tuli sitten meitä vastaan johonkin mäkkärin nurkille. Mä olin tässä vaiheessa rasittava, nälkiintynyt ja väsynyt valittaja, sori vaan kaverit! Mut kyllä se fiilis siitä parani kun sai hylätä painavat kantamukset hostellille. Majoituttiin hostellissa nimeltä Barcelona 4 fun, se oli melko edullinen ja hyvällä paikalla ihan La Ramblan läheisyydessä. Ja niin hauskan näkönen paikka! Ulko-ovet oli monta metriä korkeat, mutta sisään astuttiin pikkuriikkisestä luukusta, joka oli tehty siihen isoon oveen. Ovi ovessa! Jo eteishalli oli vaikuttavan näkönen.

Steikki esitteli meille nopeesti hostellin yleiset tilat ja lähdettiin sitten ulos metsästämään jotain ruokaa. Päädyttiin viereiseen pieneen ravintolaan, jossa oli innokas tarjoilijamies, sekin melko pieni. Ei ehkä mikään kaikkein paras valinta, mut ruokaa oli saatava. Olin kuulevinani mikron PLING-äänen. Mun pizza oli aika pieni ja siinä oli osittain raaka pohja. Mut mitäs tuosta. Tarjoilijamies luuli näkevänsä meidät uudestaan seuraavana päivänä, mutta taidettiin tuottaa sille pettymys.

Tässä vaiheessa kello tais lähennellä jo puolta yötä, ja päätettiin palata hostellille nukkumaan. Oltiin ehkä melkein nukahdettu, kun neljäs kouvoloidi Antero saapui joskus yheltä vai kahelta. Unet jäi lopulta aika vähäisiksi, kun kello herätti aamulla jo ihan liian aikaisin. Lola Vulkanon vetämiä treenejä ei kuitenkaan halunnut jättää väliin!

Lahden Ysi Musta ja Munaliisa yöpyivät samassa hostellissa meien kanssa, ja mentiinkin kaikki yhtämatkaa treenipaikalle. Oikea metro ja pysäkki löytyivät helposti, mutta siinä liikuntasalissa oli pieni etsiminen. Onneksemme itse Lola Vulkano löysi meidät harhailemasta jostain lähistöltä, ja opasti perille.

Treenipaikan kivilattialla oli hyvä luistella ja treenitkin sujui oikein kivasti. Opeteltiin full body -hittejä, joissa oon ollut ihan surkea. Nyt hommat aukes taas paljon paremmin. Suosittelen kaikkia harjottelemaan hittejä seinää vasten, siinä tosiaan tajuaa jos osuu väärällä kohdalla. Tehtiin paljon kivoja drillejä, joista viimeisessä Tsubutex hakkas mut ihan mustelmille. Eipä tarvi pelätä sitä itse bouttia kun on jo ennen sitä saanut kunnolla köniin. <3

Parituntisten treenien jälkeen halukkaat pääsivät scrimmaamaan, mutta itse päätin säästää voimani illan bouttia varten. Scrimmage kesti ehkä maksimissaan puoli tuntia, kun porukkaa oli aika vähän. Sen jälkeen siirryttiin ulos nauttimaan ihanasta säästä. Kaupasta ruokaa ja nurtsille istumaan ja punomaan juonia illan bouttia varten.

Jatketaan bouttijutuilla sitten seuraavassa osassa, vi ses!

six days a week

Suvi on niin ahkera päivittämään blogia että mulle tuli ihan huono omatunto. Pakko päivittää jotain, vaikka en vieläkään jaksa penkoa esimerkiksi Barcelonan kuvakansiota postausta varten. Teen sen kyllä tässä vielä. Pian! Sanon kuitenkin jo nyt heti, että Barcelonassa oli ihanaa ja suunnittelen jo vähän uutta reissua sinne. Voiko olla mitään kivempaa kun luistella auringon paisteessa meren rannalla parin kivan kaverin kanssa ja pysähtyä välillä jonkun kioskin kohdalla ostamaan jätskiä? Vastaus on EI.

Se mitä nyt oikeesti tulin kertomaan, on että oon ollut aika ahkera tässä viimisen viikon aikana. Tänään tuli kuudes päivä luistelujuttuja täyteen! Torstaina koitettiin vähän matkaluistella (Lisbet oli lopulta liian kujalla ja me ootettiin sitä turhaan ihan liian kauan, että se siitä kymmenestä kilsasta sitten) ja valvottiin fresareitten leveltestejä, perjantaina ei välitetty pienestä vesisateesta vaan harjoteltiin Sarkolassa joitain juttuja Turkupeliä varten, lauantaina oli se peli Turussa (oli huippua!), sunnuntaina treenattiin Haanojan haalilla (ihana lattia ja tarpeeksi tilaa ihan oikeen kokoselle radalle, tää oli yhtä juhlaa), maanantaina vähän matkaa ja Sarkolakikkailua ja tiistaina oli sit treenit kartingradalla. Tuntuu että oon oppinut tän kuuden päivän aikana taas paljon uutta. Se on aina kiva huomata. Tänään treeneissä pelattiin ja saatiin tuomarilta kehuja. Toivottavasti tää hyvä tatsi säilyy!

Sen lisäks että kuus päivää on saanut mun lihakset semisti kipeeks, oon myös ihan täynnä mustelmia. Kiva mennä huomenna töihin vähän asiakaspalveluhommiin, kun näytän ihan perheväkivallan uhrilta. Onneks siltä mustalta silmältä oon vielä välttyny (Rosvo sai Turusta tuliaiseksi semmosen, tai ainakin melkein). Hassua muuten miten ne mustelmat löytää itsestään jälkikäteen eikä ees muista että olis sattunut. 

No joo, hyvää yötä! Ja paljon terkkuja sille Turun ihanalle tytölle joka tunnustautui mun blogin lukijaksi. Tuli oikeesti ihan sairaan hyvä mieli jee! :)

Barcelona

Se ois nyt kuulkaas aika lähtee näyttää niille Espanjan emännille närhen munat! Meien joukkue on yhdistelmä Kouvolaa, Lahtea, Turkua ja Kalliota, ja sen nimi on Joku Turku HC. Hienolla joukkueella on oltava hieno nimi. Ja hieno logo! Saan perillä Barcelonassa kätösiini vieläpä ihan oikeen pelipaidankin tolla logolla, ni kelpaa sitten lauantaina pelailla. Se on muuten BOUTTI. Mun eka boutti. Siel on yleisö, siel on introbiisit ja siel on pelaajien esittelyt. Ootan innolla miltä kuulostaa Ässä espanjalaisittain.

Sen lisäks että päästään pelaamaan superjännä ottelu, on meillä lauantaina aamupäivästä myös treenit Lola Vulkanon johdolla. Niin paljon kaikkee kivaa tiedossa, et mua jo valmiiksi harmittaa tulla jo maanantaina kotiin. :D

Kymmenen kuukautta

Jos muuten tuntuu, ettei oo kehittyny Roller derbyssä ja yleisesti ottaen luistelussa juuri yhtään, ni kannattaa lukea omia viimekesäisiä ja -syksyisiä postauksia aiheesta. Voi kyllähän mä oon kehittynyt ihan valtavasti! Käydäänpä vähän läpi näitä juttuja!   

Kesäkuu 2011. Päivä jona vihdoin sain omat luistimet!

22. kesäkuuta oon ollut treenaamassa ekaa kertaa, pelännyt kaatumista ja todennut, etten uskalla vielä yrittääkään crossovereita. Viikkoa myöhemmin oon kirjoittanut onnistumisen riemua hihkuen, että oon vihdoin uskaltanut nostaa jalkaa toisen eteen ja SIRKLATA. VAU! Heinäkuussa mun kunto on ollut ihan naurettavan huono. Kahden minuutin täysiä luistelu on saanut mut ihan kuoleman kieliin, ja oon ollut jo ihan poikki Sarkolaan luistelusta, vaikka sinne ei mun silloisesta kodista tullut matkaa kai kilometriäkään. Silloinkin oon taittanu osan matkasta kävellen, kun en oo uskaltanut mennä alamäkeen, tai uskonut jaksavani nousta ylämäkeä. Ihan heinäkuun alussa ollaan vetästy ihan ekat harjoitusjamit KRR:n Blondin johdolla, jammeri ja blokkeri vastaan kolme blokkeria. Ja miten jännittävää se onkaan sit ollut! Muistan kun toivoin, etten vaan joutuis jammeriks. Se tuntu niin hirveen vaikeelta ja pelottavalta hommalta silloin. Heinäkuun lopussa meillä oli ekat offskates hitting -treenit ja elokuussa päästiin kokeilemaan hittausta ekaa kertaa ihan luistimillakin. Silloin tuntui pelottavalta luistella lähelle toista ihmistä, kun pelkäsi vaan renkaiden sotkeutuvan toisiinsa. 23. elokuuta oon antanut itelleni kolme ohjetta: 

• Älä kilju/karju/rääkäse kun otat osumaa ja menetät tasapainon. 
• Älä tartu vastustajiin jos tuut takaa liian kovaa. Sitä jarruttamista vois siinä kohtaa kokeilla mieluummin. 
• Älä kitise ja valita jos oot hengästyny tai johonki sattuu. Ei sitä oo hauskaa kuunnella! 

Syyskuussa tehtiin time trialit, ja sain viidessä minuutissa tulokseksi 25 kierrosta. Tätä en oo itseasiassa tehnyt ollenkaan ton syyskuun jälkeen, pitäis varmaan testata taas. Makasin ihan kuoleman kielissä parkkihallin lattialla ton viisminuuttisen jälkeen, mut fiilis oli ku voittajalla. Tän jälkeen oon aika nihkeesti kirjotellu mitään aiheeseen liittyvää, mut marraskuulta löytyy merkintä jossa kerron kuolleeni 5 min hölkkää + parikyt minsaa lihaskuntosettejä + 5 min hölkkää -kombosta. Ja tossa pahinta on nimenomaan ollut toi hölkkääminen, joka tuli mulle silloin ihan uutena juttuna. Joulukuussa oon suorittanut vihdoin minimum skills -testit ja tammikuussa Tukholman bootcampilla scrimmasin ekaa kertaa. Se oli sekavaa settiä silloin se!

Heinäkuu 2011 ja ekat offskates hittingit.

Ja mikä on tilanne nyt, kymmenen kokonaista kuukautta Roller derbyä aktiivisesti harrastettuani? No mä osaan jarruttaa ja ihan oikein pysähtyäkin. Mä osaan crossoverit kumpaankin suuntaan, vaikkakin vasemmalle ne sujuu edelleen luontevammin. Uskallan luistella alamäkeen ja selviän ylämäestä. Jaksan luistella kaks minuuttia täysillä ilman, että tarvii pussailla maaperää välillä. Oon lakannut kiljumasta ja tarttumasta vastustajiin, mutta oppinut kuitenkin tarttumaan enemmän omiin kavereihin, mikä on hyvä juttu. Omasta mielestäni en oo enää kitissytkään. Tätä muutosta en ollut ees tajunnut ennen kuin luin näitä läpi! Oon scrimmannut tän vuoden aikana jo useita kertoja ja löytänyt ehkä vähän jo jotain järkeä siihenkin toimintaan. Sooloilu on ollut mulle yks iso ongelma, josta oon pyrkinyt eroon. Seuraavassa pelitilanteessa (ens viikonloppuna Barcelonassa, jaiks!!) mun isoin tavoite on se, että pysyn suunnitelmassa enkä jätä omaa paikkaani. Ja uskon onnistuvani siinä! Oon oppinut jammerina löytämään kolot pakasta ja puskemaan läpi seinistä. Kestävyys ei edelleenkään oo mitenkään kehuttavalla tasolla, mutta ainakin nyt huomaan kehittyneeni siinäkin ees vähän. Tänään treeneissä opin tekemään hockey stopin. Mä kehityn, ihan oikeesti!

Heinäkuu 2011

Oon tosi ylpee meien joukkueesta, jossa on tässä vaiheessa jo monta taitavaa pelaajaa. Pidempään pystyssä olleilla joukkueilla on se etu, että niillä on iso läjä entuudestaan tosi taitavia luistelijoita. Semmosessa porukassa imee ihan huomaamattaan itseensä uusia tietoja ja taitoja nopeessakin ajassa. Me ollaan sähelletty keskenämme samalla, kun meien ainoo ennestään osaava ihminen (eli tietysti Riina) viheltää pilliin ja koittaa takoa meien päähän jotain ohjeita. Mut nyt kun me jo vihdoin osataan jotain, niin voidaan olla avuksi meien uusilla fresh meateille, jotka varmasti kehittyy taas meitä nopeemmin. Ja se on hienoo se! Homma alkaa toimia.

Viimeisimpänä, mut ei todellakaan vähäisimpänä juttuna haluaisin todeta, että mun kroppa on tän derbyharrastuksen myötä kiinteytynyt ihan valtavasti. Olin viimekesänä kyllä hoikka, mut semmonen löysä möllykkä. Nyt mulla on lihaksia ihan erotettavissa! Nyt on hyvää mieltä!

Supersunnuntai videolla

Antero Kontrol teki meien viimesunnuntain meiningeistä sairaan hienon videon, kattokaa vaikka! Tänään on taas aika hieno sunnuntai, vois juhlistaa sitä normitreenien lisäks vähän ulkoluistelullakin. Mul on nyt puhtia vaikka kokonaiselle kylälle, kun en oo koko viikossa päässyt treeneihin ollenkaan. Työt on ihan tyhmä juttu! HeiaHeiakin näyttää ihan surulliselta, kun aiempien n. 10h viikossa urheilujen tilalla siellä on tälle viikolle tasan yks merkintä, kun eilen käytiin heittämässä rullilla pieni iltalenkki... Pöh.