punainen pää

Minimum skillzzzz suoritettu nyt sitä vihoviimestä teoriakoetta myöten! Isot tuuletukset tähän.

iltavillissä

Saatiin tänään keittiöön pöytä ja tuolit, kun äiti ystävällisesti toimitti ne meille. Jee, nyt rupee näyttää jo joltain! Tohon ois toki mahtunu isompikin pöytä, mut mun mielestä on ihan kiva että on tilaa liikkua. Ja mihinkäs me mitään isoo pöytää tarvittais ku tuskin järjestän mitään illalliskutsuja täällä. Tai jos järjestän ni mun puolesta saa illallistaa ihan sohvalla vaikka. Verhot kun viel nykäsis jostain!

tiskikone <3 <3 <3 <3 <3

Leikkasin itelleni taas otsatukan jonku ilta-adhd-vipinäkohtauksen vallassa. Olin siis iltavillissä, niinku Ida sano. Se on hieno sana se. Voidaan leikkii että tää vessapeilikuva on taiteellinen eikä kerro mitään siitä etten osaa vieläkään käyttää tota salamaa tai koko kameraa muutenkaan.

sukkaaaa poooiis

Koska monissa blogeissa esitellään parhaillaan hienoja alelöytöjä nellyltä tai asokselta tai milloin mistäkin, ni mäki esittelen nää mun shoppailut. Mun eka tilaus ikinä Asokselle ja tilasin SUKKIA. Hähää! Eikä nää missään alessa ollu, mut multa puuttuu kokonaan derby-uskottava sukkavalikoima.

kaaos

Tältä täällä näyttää parhaillaan. Tää mun selkävammaisuus tuli nyt vähän pahaan saumaan, kun pitäis järjestellä tavaroita paikoilleen. Nyt siitä ei tuu oikein mitään... Melkein kaikki vaatteet sain kyllä käytyä tänään läpi, koitin aika rankalla kädellä heittää kamaa kirppikselle vietäväks ja roskiin heitettäväks. Huomattavasti helpompi koittaa pitää toi pieni vaatehuone siistinä kun se ei tursua yli äyräidensä.

Mut niin, meillä on täällä nyt kaks huonetta + olkkari ja avokeittiö. Sauna ja parvekekin löytyy. Toinen huone ajaa toimiston (ja tarvittaessa vierashuoneen) virkaa ja toinen on sit makkarina. Sijanti on bueno ja vuokraakin maksan saman verran kun mitä maksoin mun edellisestä kämpästä, joka oli yksiö. Oon hyvin onnellinen tästä siis. :--) Joku vois kyl tulla järjestelemään kaikki noi tavarat paikoilleen...

Joulupukin tuomiset

Kaksi Iittalan Essence -valkkarilasia. Nää on tosi kauniita! Ja tiiänpä nyt mitä voin pyytää tuparilahjaksi sukulaisilta. Kuulemma pitää nääs järjestää semmoset pirskeet niille. Mulla on ennestään Ikean vähän samanhenkisiä valkkarilaseja, mut onhan nää nyt hienommat.

Lakanoita. Meien pitäs ostaa uus sänky, nyt on sit pari isompaa aluslakanaa jo valmiiks oottamassa jee!

Pari kirjaa. Mähän en siis lue juurikaan mitään muuta kun blogeja ja Iltalehen nettisivua. Tänä vuonna oon kyllä lukenu kaks kirjaa, mikä taitaa olla ennätys moneen vuoteen. Toinen niistä oli kyl tommonen Viivi ja Wagner -sarjiskirja, jonka sain kans joulupukilta vuos sitten.. :-D Mut oon nyt alottanu jo lukemaan tota Leena Lehtolaisen kirjaa (ostin muuten samaisen kirjan lahjaksi mun äidille) ja onhan se lukeminen ihan kivaa. Kirjakin vaikuttais olevan hyvä.

Hiusmömmöjä. Löytyy shampoon ja hoitoaineen lisäks kaikenmaailman rakennesuihkeita. Ihanan tuoksusia kaikki!

Pari lahjakorttia. Anttilan kortin olisin käyttäny eilen tulostimeen, muttei tossa Kouvolan Anttilassa oikein ollu mitään kivaa. Täytyy ootella että sopiva kävelee vastaan.

Torkkupeitto mallia Reino. :')

Ja vähän lisää lakanoita vielä poikaystävän porukoilta. Tää oli yhteinen lahja. Samoin ku toi torkkupeitto ainakin. Näiden lisäks sain suklaata, söpön Nalle Puh -pyjaman ja hieeenon Canonin kameralaukun, johon mahtuu kivasti kameran lisäks jokunen objektiivi ja lisäsalama. Siinä ne oli kai sitte. Hyvä joulu. :-)

Kello on muuten puol seittämän aamulla ja tässä mä päivitän blogia. En vaan saanu enää unta kun oli liikaa ajatuksia. Loukkasin taas itteni eilen derbytreeneissä, kun lensin perse eellä maahan taklauksen seurauksena. Tärähdys oli aikamoinen ja nyt on alaselkä niin paskana ettei oo vielä aiemmin ollu. Oon nyt miettiny tässä et pitääks mun hakee saikkua ku huomenna ois työvuoro. Ärsyttää kun ei voi ollenkaan ennustaa että kuinka pitkään tää kestää, riittääks yks päivä toipumiseen vai ei (no varmaan ei). Jos mulla nyt tänään ois ollu töitä, ni en missään tapauksessa ois voinu mennä, kun en pysty esim kumartumaan oikein yhtään. En haluis olla töistä pois koska mulla on enää kolme työvuoroa jäljellä, ja siellä tarvitaan työvoimaa nyt kun on uusi vuosi tulossa. Ääää. :(

jul

Joulu tuli nopeesti ja meni nopeesti. Vietin aaton ja joulupäivän kotikotona Haminassa, oli pitkästä aikaa koko perhe koossa. Lumi satoi just sopivasti jouluksi ja sulikin sit jo tapaninpäiväksi melkein kokonaan pois. Söin paljon kinkkua ja join paljon viiniä. Meien äiti on oikein asian_tuntia noissa viinijutuissa ni niitähän sit maistellaan. Ja hyvähän se on ku munkin pitäisi olla asiantuntija. Nyt oon taas maistanu paria viiniä lisää eikä tarvi valehdella asiakkaille niin paljon ähheheähödfsdf. Joo. Tänään koko päivä on menny muuttaessa. Mun vanhassa kämpässä on enää pieni osa mun tavaroista ja hirvee määrä pölyä ja muuta moskaa. Muuten kaikki romppeet rupee olee täällä uudessa asunnossa. Ja tää on kyllä ihan huippukämppä, tykkään olla täällä vaikka kaikki onkin vielä ihan hujanhajan. Mut tärkeintähän on tietty että löytyy sänky ja mukava datausnurkkaus. Jännä et tän "toimistohuoneen" sisustukseen on tällähetkellä panostettu eniten. :-D Löytyy verhot ja mattokin oikeen! Pommitan kaaoskuvilla varmasti ihan lähipäivinä.

Nilkki ei tykkää Taijasta.

Äiti oli tehny vähän erilaisen piparkakkutalon. Söpö!

Mun ihan ite paistamat tortut. Sen on näkösiäki.. :(

Taija on ihan hurahtanu pöllöihin. Sillä oli päällä pöllöpaitakin. Ja takissa pöllöheijastin....

Testailin aitan kätköistä löytyneitä mattoja istumalla niien päällä.

Nii joo ja lahjojakin sain, vaikken ollu oikein mitään osannu pyytääkään. Oon ollu kiltisti sit vissiin. Joululahjat pitää tietysti joka vuosi esitellä koko maailmalle, ni täytyy kuvata toi mun saalis huomenna tänne. Hoho. Adios!

españa

Eksyin kaivelemaan ulkosen kovalevyn kuvakansioita läpi ja törmäsin kesän 2010 espanjakuviin. Vietin silloin touko- ja kesäkuun Costa del Solilla Fuengirolassa. Se oli siistii aikaa se! Muistellaanpa vähän.

Laitoin Helmikuussa 2010 ihan huvikseen vaan sähköpostia pariin Aurinkorannikolla toimivaan suomalaiseen lehteen, että tarvisko ne työharjoittelijaa. Se oli ihan muutaman lauseen pituinen viesti, eikä ees mikään oikea työhakemus. Toisesta paikasta sitten vastattiin aika nopeesti että joo, tuu ihmeessä. Olin ihan äimänä, koska en tosiaan uskonu pääseväni! Mut eipä siinä sitten, hypin riemusta tasajalkaa jonkin verran ja aloin hakea apurahoja ja miettiä että missäs sitä asuis siellä Espanjassa sitten. Muistan kuinka aika meinas loppua kaikkien juttujen selvittämisen ja hoitamisen kanssa, mut lopulta mulla oli lentoliput taskussa, työsopimukset ja muut laput hoidettu, ja netin kautta löytynyt suomalainen kämppiskin. Ja se kämppä tietty myös. Irtisanoin Suomen kämppäni (tai ei mulla kyllä ollu vaihtoehtojakaan, kun silloinen vuokranantaja ilmoitti muuttavansa mun kämppään.. :D) ja hyppäsin ihan sairaasti jännittäen lentokoneeseen.

En usko että oon nykyään ihan noin luurangon kokonen?

Mun työpaikka oli kahden ihmisen (+ ymmärtääkseni melko säännöllisesti työharjoittelijoiden) pyörittämä suomalainen Espanjan Sanomat, joka ilmestyy kerran kuussa. Mun työnkuvaan kuului tehdä "vähän kaikkea", mutta kirjoittamiseen en sitten kuitenkaan osallistunut. Eli taitoin joitain lehtijuttuja, käsittelin kuvia, otin kuvia, tein taustaselvittelyjä haastatteluihin ynnä muuta semmosta. Lisäks päivittelin nettisivuille juttuja ja koodailinkin muutamaa sivustoa siellä vähän niinku sivubisneksenä. Toukokuun ajan meitä oli yhteensä kolme harjoittelijaa, kun mun lisäks toimistossa hääri pari ihanaa tyttöä Tampereelta. Töitä ei aina oikein riittäny kolmelle harjottelijalle, mut kiva siellä oli hengailla hyvässä seurassa. Se jos mikä oli rento työpaikka. Ei tietookaan mistään kiireestä ja stressistä. Semmosta se elämä Espanjassa noin yleensäkin on - kiireetöntä. Yhtenä työpäivänä me pakkauduttiin koko viiden hengen toimituksemme kanssa pieneen autoon ja ajettiin tunnin-parin päässä sijaitsevaan pieneen kylään nimeltä Alora. Käytiin siellä tutustumassa suomalaisen naisen omistamaan majataloon ja siellä parhaillaan vierailleeseen Idols-voittaja Koop Arposeen. Oli ihan huippua vaikken koskaan ollu mikään fani ollutkaan. :D

Oikeesti kannatin futiksen MM-kisoissa Espanjaa, mä vaan löysin ton enkkukäden jostain!

Juhannus.

Työkavereiden lisäksi vietin aikaa mun kesäkämppiksen kanssa. Susanna oli onneksi tosi mahtava tyyppi, kävi hyvä tuuri kun löydettiin toisemme netistä. Oli heti paljon turvallisempi fiilis kun matkusti samalla lennolla jonkun toisen kanssa eikä tarvinu hoitaa esimerkiksi kaikkia asuntojuttuja yksin. Me tutustuttiin Aurinkorannikkoonkin aika pitkälti yhdessä. Matkustettiin junalla lähikaupunkeihin, shoppailtiin, käytiin delfiiniristeilyllä ja biitsillä. Mulla ois varmaan ollu aikalailla tylsemmät ja superyksinäiset kaks kuukautta ilman Susannaa. En mä mitään kavereita ois mistään löytäny kuitenkaan. :D

Olin noista jättikuplista vähintään yhtä innoissani kun noi lapset.

Kauheessa darrassa koitin syyä englantilaista aamiaista. Ei oikein vetäny..

Vietin mä jonku viikon verran aikaa siellä ihan yksinkin, kun Tampereen tytöt oli lähteny takas Suomeen toukokuun lopussa, ja Susannan harjottelu suomalaisessa koulussa loppu siinä joskus kesäkuun alussa. Kesäkuun parille vikalle viikolle sain pari kaveria mun seuraks, ei tarvinu asuttaa tilavaa kolmiota ihan yksin. Kaisan ja Marjutin kanssa tehtiin oikein urakalla kaikkia turistijuttuja, käytiin mm. päiväretkellä Marokossa. Eka kerta ikinä Afrikan puolella!

Susanna, miä ja random poika roikkumassa täysiä eteenpäin paahtavan veneen perässä. Pelotti ihan saatanasti.

Työpaikan parveke. Ihan kivat merinäkymät oli kyllä!

Mun kotikatu. <3

Yhteenvetona voisin sanoa, että ne kaks kuukautta Espanjassa oli mun tähän asti eletyn elämän parhaimpia kuukausia. Olin töissä, mut se tuntu niin lomalta! Olin Suomesta lähtiessäni ihan hirveen stressaantunu ja hajalla, mut tuolla en murehtinu tai stressannu mitään. Sangria oli halpaa ja hyvää (<333), aurinko lämmitti sopivasti ja duuni oli jotain rennointa ikinä. En mä siellä mihinkään espanjalaisiin tutustunu tai mitään muuta supersiistiä tehny, mut nautin olostani. Rusketuinki vähän (todellisuudessa musta tuli siis ehkä semmonen normaalin ihmisen värinen, mut se on mulle jo paljon kun normaalisti oon se kalkkilaivan kapteeni) ekaa kertaa elämässäni. Ja ne pisamat! Voi oispa mulla semmoset aina.