Tuppa Kuusaalle!

Se ois nyt Kouvolan vuoro järjestää SM-turnaus! Tahtoisinki kehottaa kaikkia tulee Kuusaalle 16.3. katsomaan ja ihastelemaan ja kannustamaan. Ovet aukee Kuusankosken urheilutalolla klo 15, ja ekana nähdään Helsingin ja Tampereen taisto. Ja siinä klo 17:30 ois määrä alkaa sen todellisen jännitysnäytelmän, kun Kouvola kohtaa Lahden. Tulee takuulla jännä peli!

Lauantaina 16.3.2013
Kuusankosken Urheilutalo
Uimahallintie 10, Kuusankoski
Ovet auki klo 15
Klo 15:30 Tampere Roller Derby vs. Helsinki Roller Derby
Klo 17:30 Kouvola Rock n Rollers vs. Bay City Rollers
Liput 5 €
Lippuja myydään ennakkoon Rytmikatissa ja Kouvolan Muste & Reiässä Kauppahallissa.

Jälkipelit pelataan Rytmikatissa (Kivimiehenkatu 6, Kouvola) klo 22 alkaen. Tahtia lyömässä:
Monster Mullet
Chestburster
Normaalit
Booze Patrol
Jatkoille liput 6€, ei narikkamaksua.

Lisätietoja:
www.kouvolarocknrollers.com ja www.rollerderbyfinland.com
Tapahtuma Facebookissa.

Nähdään siellä!

kipsitönnä

Mulla oli perjantaiaamuna aika kipsinpoistoon. Olin samaan aikaan innoissani ja vähän peloissani. Tietty olin koko neljä viikkoa toivonut pääseväni siitä eroon, mutta en ois silti halunnu kohdata sitä mahdollisesti tosi avutonta pientä rääpälettä, mikä sieltä kipsin alta paljastuisi. Olin kyllä ahkerasti jumppaillut stressipallon kanssa ja muutenkin käyttänyt kättä paljon.

Hoitaja leikkas paketin saksilla auki ranteen puolelta ja homma olikin sitte siinä, sen ois periaatteessa voinut tehdä ihan kuka vaan. Käsi oli vähän kutistunut, mut ei mitenkään huomattavan paljon. Pesin sen, sanoin hoitsulle kiitos ja lähdin kotiin.

Heti lauantaina hyppäsin takas luistimille, mutta vaan valvoakseni meidän uusien luistelijoiden tasotestejä. Eira oli tuonu mulle kassillisen kuplamuovia johon kääriytyä, ettei vaan käy mitään. Nerokasta! 

Ranne tuntuu hyvältä, mihinkään ei satu. Se myös kääntyy jo ihan himppua vaille normaalisti joka suuntaan. Murtumakohdan luutumisesta en tiedä vielä mitään, kun lääkäriaika on vasta torstaina. Haluisin jo niin kovasti treenata kunnolla!

invalidikerho

Elämää kipsin kanssa takana nyt 2/4 viikkoa. Kumma kyllä alan tosissani kaipailla luistimille vasta nyt, muutaman viikon luistelutauko tuntuu jo niin tutulta jutulta sen mun järkyttävän yskäjutun jälkeen. Mut ihan laakereilleni (ehhehe) en oo kuitenkaan jääny makaamaan, vaikka ne luistimet onki jääny naulaan (no oikeesti ne on edelleen siellä treenikassissa edellisen kerran jäljiltä, hyi mua)!

Toi lauantai oli ihan paska päivä. Mua otti niiiiin päähän että itkin ku pieni vauva siellä päivystyksessä. Mut oikeestaan sen jälkeen oon ollu ihan ok tän asian kanssa, vaikka tietty mua harmittaa kaikki missatut tunnit luistimilla. Ja etenkin toi juuri päättyny bootcamp Helsingissä, siellä oli ihan maailmanluokan huippuvalmentajat ja mulla oli jo lippukin. Mutta ei se onneks hukkaan menny, kun meiän oma Linda pääs mun tilalle!

Korvaavana treenimuotona on nyt sitten toiminu kuntosali! Meillä on ollu oikein invalidikerho koossa, kun Rosvolla oli myös käsi kipsissä sen tammikuisen SM-pelin jäljiltä. Se onnekas pääsi kipsistään just männäviikolla eroon, mut ehkä voin silti kelpuuttaa sen mun saliseuraksi vastaisuudessakin. Salilla oon luonnollisesti keskittynyt nyt ala- ja keskivartaloon.

Mun derbysisko (no jos on sama sukunimi ni sukulaisuussuhdehan on varma) Dominå KRR:stä kävi vetämässä meille sunnuntaitreenit viikko sitten. Ja olihan niitä kalliolaisia paikalla muitakin. Ja kotkalaisia myös. Olin just kirjottamassa kuinka ihanaa oli treenata tällä ihanalla isolla ja sekalaisella porukalla, mut sit tajusin että enhän mä mitään treenannu, katsoin vaan! Mut siis ihanaa oli. Paitsi se kun Riina murjo pikkusormensa (ällötysvaara). Mut saatiinpa invalidikerhoon taas uus jäsen.

Tosta ninja turtlesia muistuttavasta kuvasta mulla ei oikein oo mitään sanottavaa. Olin opiskelijabileissä. Ne oli SINKKUBILEET! Hahhah. Punanen nauha piti liialliset ihailijat loitolla. Ilman sitä ois varmaan ollu vientii.

Mikä tässä hommassa on kaikken eniten perseestä? No se muovipussien kanssa pelleily joka kerta kun pitää mennä suihkuun. Tekis mieli lopettaa suihkussa käyminen kokonaan. Facebookissa heräsi jo keskustelu kohtalotoverin kanssa shampoon pursuttamisesta. Kummalla kädellä? Mihin? Ekalla suihkukerralla meinas mennä sormi suuhun tän asian kanssa, ja jouduinkin kutsumaan apuvoimia paikalle. Nyt käsi ei onneks enää oo kipee, joten pystyn hoitelemaan putelit ja purnukat sillä. Kaikenlaisia ongelmia sitä kohtaaki ykskätisenä.

Onks sulla ollu joku raaja kipsattuna? Kuinka nopeesti se palautu toimintakykyseks kipsinpoiston jälkeen? Kyselee nimim. hätääntynyt 89 (ehdin olla kipsittömänä vaan kaks viikkoa ennen meidän seuraavaa SM-peliä).

mun varpaat

Törmäsin tämmöseen varvaskuvahaasteeseen. Joo-o, ohan noita. Jostain syystä aika suosittu kuvauskohde. Tässä mun tennarit ja mun varpaat ja mun kuluneet kynsilakat! Eikä tässä oikeesti oo ees kaikki mitä koneen uumenista löytyis, mut ette te jaksais niitä loputtomiin katella...

 

Joo, ei mittää järkee. :D

broken bone

Vastoinkäymiset ei jaksa enää oikein yllättää! Mutta käyttäkää te niitä suojia jos meette jäälle luistelemaan, mä aattelin että en tarvi. Nyt oon saikulla seuraavat viis viikkoa ja ainakin Helsingin bootcamp menee ohi suun. Mut ei lannistuta! Rupeen ens viikolla varmasti hikoilemaan tän kanssa, haiskoot kuukauden päästä kuin pahalle tahansa.

Who am I?

MIKÄ PELI, mikä viikonloppu! Ihan kreisiä. Lauantaina olin niin hermona, että kaikki hyperaktiivisuus muuttui menomatkan ajaksi hiljaisuudeksi. Näköjään mä en osaa puhua mitään kun mua jännittää. Meidän peli oli onneksi heti ekana, en tiiä miten oisin selvinny jos ois ensin pitäny hermoromahduksen partaalla katsoa ne kaks muuta. Katottiin pukkarissa yks hillitön tsemppausvideo ja vähän huudettiin sen tahtiin, ja siinä kohtaa se suurin jännitys oikeestaan jo hälvenikin!

Kuva: Anu-Maaria Tuominen

Vaikka me ennen peliä puhuttiin että nyt ei olla yksilöitä, nyt ollaan vaan ME, niin oli mulla silti yks henkilökohtanen tavote. Se oli napata koko pelin ja koko Suomi Cupin eka leadi. Ja mä tein sen, jee! Ekan jamin jälkeen johdettiin 2-0, mut siitä johtoasemasta ei sen kauempaa saatukaan nauttia. Pisteitä ropis kummallekin joukkueelle tasaseen tahtiin, mut Tampere piti kuitenkin hyvää kaulaa meihin. Ekan erän jälkeen peli oli Tampereelle 100 - 60.

Kuva: Carlos www.derby.pictures.fi

Tokassa erässä meininki jatku samaan tahtiin, kunnes joskus puolivälin paikkeilla jotain tapahtu, ja me ruvettiin saamaan powerjameja powerjamien perään. Mä huomasin joutuvani niihin tilanteisiin ihan yhtenään, ja olin ihan poikki. Vois aatella että powerjamit on jammereille helppoo hommaa, mut hitto siinä saa pinkoo. Mun juttu on enemmän ne nopeet pyrähdykset, ku tommoset kahen minuutin ikuisuudelta tuntuvat maratonit. :D Ehkä tää sairastelu myös vähän vaikutti kondikseen. Mut onneks meillä oli ihanat pivotit valmiina nappaamaan tähdet omaan kypärään ja tekemään pisteitä! Pelin paras hetki oli kun siirryttiin powerjamin seurauksena johtoon yhdellä pisteellä. Nolona tyyppinä piti jo vähän tuulettaa siinä vaiheessa, vaikka toki kaikki ois voinu vielä kääntyä uudestaan päälaelleen. Mut me ollaan totuttu häviämään ja olemaan häviöllä, tää oli niin uutta! Ja ihanaa. Huikeeta! Loppujen lopuks peli päättyi Kouvolalle pistein 237 - 165.

Kuva: Carlos www.derby.pictures.fi

Kyllä tuli itku. Ihan käsittämättömän hieno fiilis voittaa, ja vielä tämmösessä paikassa. Katsomossa tuskin oli hirveen montaa ihmistä, jotka ois tosissaan uskonu että me voitetaan. Ekan erän jälkeen oli itelläkin vähän vaikeuksia uskoa siihen, mutta niin me vaan noustiin! Oon niin ylpee koko meidän porukasta. Pysyttiin rauhallisina ja tehtiin parhaamme alusta loppuun asti. 

Kaikista älyttömintä oli kuitenkin kaikki se palaute mitä saatiin katsomon puolelta pelin jälkeen. Niin hurjat määrät rakkautta, tsemppiä ja liikutuksen kyyneleitä, etten vieläkään osaa sulattaa sitä. Kiitos kaikille, ootte ihania! Me keskitytään nyt täysillä seuraavaan matsiin, jossa kohdataan Lahden siskot. Jännitystä tuskin tulee puuttumaan siitäkään pelistä. Nähään Kouvolassa 16.3.!

Kuva: Anu-Maaria Tuominen

♥ Kiitos Tampere MVP:stä, tuli kyllä ihan puskista. Sain hienon diplomin lisäksi maailman liikuttavimman avaimenperän, jonka Tampereen fresarit oli tehny ihan ite! Siitä löytyy kuva Liikunnanvihaajan blogista.

Kouvola Rock n Rollers A team!

Tässä ois Kouvolan edustusjoukkue! 19 kovaa tyyppii joista 14 on valmiina huomiseen taisteluun Tamperetta vastaan. Must tässä ois aika hieno paikka ottaa se  joukkueen eka bouttivoitto.

Kuvan otti Lukas Pearsall, oltiin Kulttuuritalleilla ja siellä oli vähän kylmä. Mut sitä ei tämmösten huippumallien naamoista tietenkään nää. 8) Nähdään huomenna Pasilassa! Kouvola - Tampere alkaa klo 16:00.