Kuusankoski here I come

Johan tässä on kohta kuukaus vierähtäny tokasta SM-matsista, joka me ihan ite järkättiin Kuusankoskella. 16.3. oli ihanan aurinkoinen päivä ja fiilis siitä tapahtuman järkkäämisestä oli tosi hyvä, en ollu ollenkaan semmonen stressihirviö niinku elokuussa, kun sitä ulkoilmapeliä puuhasteltiin... :D Yks pienen pieni harmistuksen aihe mulla kuitenkin oli, olin nimittäin just tullu kipeeks. TAAS! Edellisenä iltana oli kuumetta, ja olin koko ajan vähän epävarma että pelaisko sitä ollenkaan. Päätin kuitenkin pelata, mut pitää vähän enemmän huilitaukoja kun normaalisti.

Katsomo rupes täyttymään iltapäivällä hyvään tahtiin, ja ensimmäinen peli (Tampere vs. HRD) päästiin alottamaan suunnilleen ajallaan. Itsekin istahdin hetkeksi katsomoon, vaikka keskittymiskyky ei siinä omaa peliä odotellessa kauheen korkeella tasolla ollutkaan.

Tokan erän ajaksi siirryttiin pukkariin valmistautumaan, joten pelin loppu jäi näkemättä. Tampere oli kuitenkin taistellut mielettömän hienosti, ja peli päättyi Helsingin hyväksi 104-381.

Ja niin koitti se kauan jännitetty hetki, kun Kouvolan introbiisi pärähti soimaan. Katsomo oli tässä vaiheessa täyttynyt ääriään myöten äänekästä porukkaa! Ihan silleen hieno fiilis, kun tajus ettei ne kaikki voi olla meiän äitejä ja isiä.

Peli lähti käyntiin Lahden yliotteella, joka oikeastaan taisi säilyä aina tokan erän puolelle asti. Me ei ehkä oltu ihan niin zen, kun ois pitäny, koska istuttiin vähän liikaa rangaistusboxin puolella. Mun jammaus sujui ihan hyvin, mutta taisin ekassa erässä käydä kentällä vain viitisen kertaa.

Lahden MIELETÖN Katlynn Hypno!

Tokassa erässä asiat rupes näyttää vähän paremmilta, ja kirittiinkin Lahden johto melkein tasoihin. Tais katsomossakin jengiä vähän jännittää, kun taululla oli lukemat 160 - 163. Valoisalta näyttäny tilanne sössiinty sit kuitenkin taas muutamaan powerjamiin, ja lopputulos oli Lahden hyväksi 176 – 228.

Ois varmaan harmittanu aika huolella, jos tää ois ollu vieraspeli. Tietty ois ollu upeeta tarjota kotiyleisölle jännän matsin päälle vielä voittokin, mutta mulla ainakin oli ihan voittajafiilis vaan siks, että tehtiin tosta päivästä noin hieno. Myytiin Urheilutalon katsomo niin täyteen, ettei se oo ollu vuosiin. Että kiitos, kiitos, KIITOS kaikille kun tulitte! Tää oli hieno kokemus meiän ekaks ite järkkäämäks double headeriks tai ylipäätänsä boutiks. Lisää!

Kuvat © Carlos Marko-Tapio