tiistai 22. tammikuuta 2013

Who am I?

MIKÄ PELI, mikä viikonloppu! Ihan kreisiä. Lauantaina olin niin hermona, että kaikki hyperaktiivisuus muuttui menomatkan ajaksi hiljaisuudeksi. Näköjään mä en osaa puhua mitään kun mua jännittää. Meidän peli oli onneksi heti ekana, en tiiä miten oisin selvinny jos ois ensin pitäny hermoromahduksen partaalla katsoa ne kaks muuta. Katottiin pukkarissa yks hillitön tsemppausvideo ja vähän huudettiin sen tahtiin, ja siinä kohtaa se suurin jännitys oikeestaan jo hälvenikin!

Kuva: Anu-Maaria Tuominen

Vaikka me ennen peliä puhuttiin että nyt ei olla yksilöitä, nyt ollaan vaan ME, niin oli mulla silti yks henkilökohtanen tavote. Se oli napata koko pelin ja koko Suomi Cupin eka leadi. Ja mä tein sen, jee! Ekan jamin jälkeen johdettiin 2-0, mut siitä johtoasemasta ei sen kauempaa saatukaan nauttia. Pisteitä ropis kummallekin joukkueelle tasaseen tahtiin, mut Tampere piti kuitenkin hyvää kaulaa meihin. Ekan erän jälkeen peli oli Tampereelle 100 - 60.

Kuva: Carlos www.derby.pictures.fi

Tokassa erässä meininki jatku samaan tahtiin, kunnes joskus puolivälin paikkeilla jotain tapahtu, ja me ruvettiin saamaan powerjameja powerjamien perään. Mä huomasin joutuvani niihin tilanteisiin ihan yhtenään, ja olin ihan poikki. Vois aatella että powerjamit on jammereille helppoo hommaa, mut hitto siinä saa pinkoo. Mun juttu on enemmän ne nopeet pyrähdykset, ku tommoset kahen minuutin ikuisuudelta tuntuvat maratonit. :D Ehkä tää sairastelu myös vähän vaikutti kondikseen. Mut onneks meillä oli ihanat pivotit valmiina nappaamaan tähdet omaan kypärään ja tekemään pisteitä! Pelin paras hetki oli kun siirryttiin powerjamin seurauksena johtoon yhdellä pisteellä. Nolona tyyppinä piti jo vähän tuulettaa siinä vaiheessa, vaikka toki kaikki ois voinu vielä kääntyä uudestaan päälaelleen. Mut me ollaan totuttu häviämään ja olemaan häviöllä, tää oli niin uutta! Ja ihanaa. Huikeeta! Loppujen lopuks peli päättyi Kouvolalle pistein 237 - 165.

Kuva: Carlos www.derby.pictures.fi

Kyllä tuli itku. Ihan käsittämättömän hieno fiilis voittaa, ja vielä tämmösessä paikassa. Katsomossa tuskin oli hirveen montaa ihmistä, jotka ois tosissaan uskonu että me voitetaan. Ekan erän jälkeen oli itelläkin vähän vaikeuksia uskoa siihen, mutta niin me vaan noustiin! Oon niin ylpee koko meidän porukasta. Pysyttiin rauhallisina ja tehtiin parhaamme alusta loppuun asti. 

Kaikista älyttömintä oli kuitenkin kaikki se palaute mitä saatiin katsomon puolelta pelin jälkeen. Niin hurjat määrät rakkautta, tsemppiä ja liikutuksen kyyneleitä, etten vieläkään osaa sulattaa sitä. Kiitos kaikille, ootte ihania! Me keskitytään nyt täysillä seuraavaan matsiin, jossa kohdataan Lahden siskot. Jännitystä tuskin tulee puuttumaan siitäkään pelistä. Nähään Kouvolassa 16.3.!

Kuva: Anu-Maaria Tuominen

♥ Kiitos Tampere MVP:stä, tuli kyllä ihan puskista. Sain hienon diplomin lisäksi maailman liikuttavimman avaimenperän, jonka Tampereen fresarit oli tehny ihan ite! Siitä löytyy kuva Liikunnanvihaajan blogista.

8 kommenttia: