ylämäki, alamäki

Mulla oli aika hyvä treenidraivi päällä tossa vähän aikaa sitten. Kävin omien treenien lisäks aktiivisesti salilla ja jumpissa. Huomasin, että jaksan jammerina paljon paremmin ku aiemmin. Ja että ylipäätään oon paljon parempi ku aiemmin. HeiaHeiaki näytti kivalta:

Ja mitä sitten tapahtu? No oli joukkueen pikkujoulut. Tehtiin nelikerroksinen ihmispyramidi. Olin tokaks alimmassa kerroksessa. Ja sit sen jälkeen oli vähän polvi kipee... Ja on vieläki! Pidin viikon tauon etten tehny MITÄÄN, mut sunnuntaina oli sit ihan pakko päästä osallistumaan scrimmageen Lahdessa. Ihan hyvin se sujui, vaikka pieni kipu tuntukin kokoajan polvessa. Eilen sain tulehduskipulääkkeet eikä oikeestaan ees satu enää, mut iskipä sitte flunssan päälle. :''''( Katkerii kyyneleitä! Monta!

Noin surkeelta se näyttää. En jaksa ees naputella noita sairaspäiviä tonne, olkoot.. Ehkä se on otettava iisisti vielä tää viikko ja sit toivottavasti pääsis jo normaaliin treenaamiseen kiinni. Tuntuu niin laiskalta. Ja mitä jos mun jokainen pieni lihaksen alku menee pois? Perjantaina ois taas scrimmage.

fresh meat

Tänään lähti pyörimään syksyn alkeiskurssi, ja jengiihän oli ihan pilvin pimein! Ite olin kyllä töissä, että kiitos vaan kuvasta Eiralle. Mut huippuu että kiinnostusta riittää ja voidaan vetää treenejä isolle porukalle. Näistä tyypeistä ehditään vielä koulia tappokoneita SM-liigaan. Jep, semmonen pikku ylläri!

Wanted: Personal trainer

Kuka alkais mulle personal traineriks ja tekis must ees vähä ton kaltasen koviksen ku Suzy Hotrod? Ois kiva jos joku kertois mitä, miten ja milloin mun kannattaa treenata, että saan maksimaalisen hyödyn irti!

Ei ihan paras päivä

Vituttaa, väsyttää, nälättää, turhauttaa ja masentaa. Pakko kuitenkin raahautua treeneihin. Aakean laakean liikuntasalin sijaan edessä aukeekin jumalaton määrä penkkirivejä. EI HELVETTI. Roudattiin kaikki sivuun ja laitettiin treenien lopuksi takas paikoilleen. Anteeks kaverit jos kutsuin teitä tänään idiooteiksi, en oikeesti oo sitä mieltä.

Nyt on jo ihan hyvä mieli ku sain ruokaa. Ja sipsii ja jätskii.

Haanoja

Saatiin toukokuussa muutama sunnuntaitreenivuoro ihan huippuun liikkahalliin. Siellä oli täydellinen lattia ja riittävästi tilaa, eikä niiden takia ees tarvinu ajaa mihinkään maailman ääriin. Harmi ettei sinne saa kesäks vuoroja! Daniel Levi oli yhtenä sunnuntaina mukana treeneissä kuvaamassa.

 

Hienoja hienoja kiitos!

Barcelona osa 1

Kun istuu parvekkeella täydellisessä kesäsäässä päivittämässä blogia Barcelona-jutuilla, ei ees yhtään harmita olla Suomessa. Kesä tuli ihan yllättäen, yhtenä päivänä lehdet oli vaan ilmestyny puihin ja ulkona tarkeni pienissä vaatteissa. Mut en valita, sää vaikuttaa ihan uskomattoman paljon mun mielialaan, joka siis nyt on melko korkeella, tietty!

Palataanpa ajassa taaksepäin muutamalla viikolla. Perjantai 4.5. oli kauan odotettu (ja jännitetty) päivä, jolloin lähdettiin Barcelonaan. Mulla oli samat lennot rakkaan derbyvaimoni Iines Rankan kanssa, Steikki lähti samana päivänä aiemmin ja Antero vasta illalla Turusta. Lähdettiin Kouvolasta joskus siinä puolilta päivin ajelemaan kohti Helsinki-Vantaata ja oltiinkin perillä hyvissä ajoin, kun lento Pariisiin lähti neljän maissa. Jännityksissämme tarkisteltiin matkatavaroitamme lähtöportilla, repussa oli luistimet, suojat ja glitterpöksyt, eli kaikki ne tärkeimmät jutut. Vertailtiin siinä myös lippujamme ja todettiin, että ollaan vahingossa varattu eri paluulennot. :---D Ei kuitenkaan tullut siinä vaiheessa mieleen yrittää tehdä asialle mitään, joten naureskeltiin vaan hölmöydellemme.

Lento Helsingistä Pariisiin meni leppoisasti ristikoita täytellessä. Rankka täytti vieressä sudokulehteä. Hyvää viihdettä! Pariisissa luultiin että meillä on kiire Barcelonan koneeseen, mutta sehän oli sitten myöhässä. Ei kuitenkaan liian ärsyttävän paljon. Koneeseen päästyämme jatkettiin taas ristikoiden ja sudokujen parissa ja oltiin taas kuin huomaamatta perillä.

Barcelonan lentokentällä hypättiin bussiin, joka vei meidät keskustaan. Rankka luuli osaavansa tien hostellille, mutta ei sit enää ollutkaan varma mihin suuntaan sieltä isolta aukiolta piti lähteä. Onneks Steikki oli saapunut jo joitakin tunteja aiemmin ja tuli sitten meitä vastaan johonkin mäkkärin nurkille. Mä olin tässä vaiheessa rasittava, nälkiintynyt ja väsynyt valittaja, sori vaan kaverit! Mut kyllä se fiilis siitä parani kun sai hylätä painavat kantamukset hostellille. Majoituttiin hostellissa nimeltä Barcelona 4 fun, se oli melko edullinen ja hyvällä paikalla ihan La Ramblan läheisyydessä. Ja niin hauskan näkönen paikka! Ulko-ovet oli monta metriä korkeat, mutta sisään astuttiin pikkuriikkisestä luukusta, joka oli tehty siihen isoon oveen. Ovi ovessa! Jo eteishalli oli vaikuttavan näkönen.

Steikki esitteli meille nopeesti hostellin yleiset tilat ja lähdettiin sitten ulos metsästämään jotain ruokaa. Päädyttiin viereiseen pieneen ravintolaan, jossa oli innokas tarjoilijamies, sekin melko pieni. Ei ehkä mikään kaikkein paras valinta, mut ruokaa oli saatava. Olin kuulevinani mikron PLING-äänen. Mun pizza oli aika pieni ja siinä oli osittain raaka pohja. Mut mitäs tuosta. Tarjoilijamies luuli näkevänsä meidät uudestaan seuraavana päivänä, mutta taidettiin tuottaa sille pettymys.

Tässä vaiheessa kello tais lähennellä jo puolta yötä, ja päätettiin palata hostellille nukkumaan. Oltiin ehkä melkein nukahdettu, kun neljäs kouvoloidi Antero saapui joskus yheltä vai kahelta. Unet jäi lopulta aika vähäisiksi, kun kello herätti aamulla jo ihan liian aikaisin. Lola Vulkanon vetämiä treenejä ei kuitenkaan halunnut jättää väliin!

Lahden Ysi Musta ja Munaliisa yöpyivät samassa hostellissa meien kanssa, ja mentiinkin kaikki yhtämatkaa treenipaikalle. Oikea metro ja pysäkki löytyivät helposti, mutta siinä liikuntasalissa oli pieni etsiminen. Onneksemme itse Lola Vulkano löysi meidät harhailemasta jostain lähistöltä, ja opasti perille.

Treenipaikan kivilattialla oli hyvä luistella ja treenitkin sujui oikein kivasti. Opeteltiin full body -hittejä, joissa oon ollut ihan surkea. Nyt hommat aukes taas paljon paremmin. Suosittelen kaikkia harjottelemaan hittejä seinää vasten, siinä tosiaan tajuaa jos osuu väärällä kohdalla. Tehtiin paljon kivoja drillejä, joista viimeisessä Tsubutex hakkas mut ihan mustelmille. Eipä tarvi pelätä sitä itse bouttia kun on jo ennen sitä saanut kunnolla köniin. <3

Parituntisten treenien jälkeen halukkaat pääsivät scrimmaamaan, mutta itse päätin säästää voimani illan bouttia varten. Scrimmage kesti ehkä maksimissaan puoli tuntia, kun porukkaa oli aika vähän. Sen jälkeen siirryttiin ulos nauttimaan ihanasta säästä. Kaupasta ruokaa ja nurtsille istumaan ja punomaan juonia illan bouttia varten.

Jatketaan bouttijutuilla sitten seuraavassa osassa, vi ses!

derbykivaa

Käytiin tossa taannoin Helsingissä scrimmaamassa ja se oli kivaa. Oma suoritus ei menny ihan nappiin (voi miks mä oon niin heikko!), mut ei se mitään koska tiimi muuten pelas hyvin. Lerssit (niinku Rock n RolLERS jos tätä nyt tarvii jotenki avata). <3

Miten mä voisin olla uskottava tyyppi jos mun luistelu näyttää tältä. :-D NYT OIKEESTI!

Kiitos kuvista Marko Niemelälle. Kiva saada välillä vähä laadukkaampaakin derbykuvaa niiden synkkien pokkaritreenikuvien rinnalle!

En oo ehkä vielä hehkuttanutkaan, mutta oon lähössä parin joukkuetoverin kanssa pienelle reissulle.. Nimittäin Barcelonaan! Ja siis pelaamaan! Lähdetään Kouvolan, Lahden, Turun ja Kallion sekajoukkueella kattomaan mihin noi spanjattaret pystyy. Luulen että ne pystyy aika koviin suorituksiin... Että JAIKS vaan.

Seriously, smell this!

Jospa alotetaan tällä ihan loistavalla videolla, johon kiteytyy aika hienosti tää derbyelämä. Te ette oikeesti voi ees kuvitella miltä suojat haisee kun niihin on hikoiltu monia monia moooonia tunteja. Ja sit hei, mä oikeesti näytän aika usein derbykuvissa just siltä etten tee siellä mitään. Tai että teen jotain mitä mun ei pitäisi tehdä. Että ihan naulan kantaan osuttu kyllä tolla videolla! Untag, untag, untag!

Tässä ois nyt pari kuvaa Tampereen minibootcampilta, joka järjestettiin tossa viikko sitten, 28.1.2012. Valitsin luonnollisesti ne kuvat, joissa eniten vaikuttaa siltä että teen jotain.

Jammerina. Iines Rankka näköjään yrittää lyödä mua nyrkillä. Kuva: Katri Kallio.

Pivottina. Ainakin näyttäis siltä että taistelen!

Vähän juoksukisaa. Ei näytä kovin vakuuttavalta, mutta ainakin yritin. :--D

Oli tosi hauskaa päästä pelailemaan taas kunnolla. Aika hyvin siinä putoo maan pinnalle ku pelailee kokeneempien tyttöjen kanssa. Jos omissa treeneissä jammerin hommat tuntuu helpoilta, niin ne ei todellakaan tunnu siltä missään oikeessa pelissä! Huhhu. Mut noista oppii aina hurjasti. Seuraavaa bootcamppia odotellessa! Onneks semmonen on jo kolmen viikon päästä, tällä kertaa Helsingissä.

Mun kaikki postaukset liittyy nykyään derbyyn, oon pahoillani jos täällä pyörii joku jota kiinnostaisi ennemmin joku muu aihe. :D Ei mulla oo muuta elämää! Aattelin aloittaa Miretten blogista bongaamani kuvahaasteen, mut oon näemmä hukannut mun järkkärin laturin. Perkele.

Jälkimmäiset kaksi kuvaa on jonkun lahtelaisen ottamia, kiitos sinne! Lisään nimen näihin jos joku kertoo sen mulle?

puolentoista viikon heiaheiat

Hullu kuntoiluviikko menossa, tota luisteluakin mahtuu mukaan ihan hieno määrä! Maanantain Roller derby 1h on kuvaukset, oikeesti oltiin luistimilla ehkä kolmisen tuntia. Aattelin ensin olla laittamatta tätä HeiaHeiaan, mut ku joukkuetoveritkin laitto joitain tunteja ni piti munkin. :D Mitennii iskee joku kilpailuvietti tänkin asian kanssa.... Kuntosalilla kävin tekemässä ylävartalotreenin maanantaina. Olo oli opastusten jälkeenkin vähän eksynyt ja hyvin hyvin heikko. Mikäs siellä pienimmillä painoilla naama punasena äheltäessä. Mut ei oo ainakaan suunta kun ylöspäin. Keskiviikkona olin rohkea ja menin Eiran kanssa jammailemaan SH'BAMiin. Se oli yllättävän hauskaa! Siellä siis tanssahdeltiin erilaisin tyylein menemään ja hiki kyllä tuli. Torstaina salilla jalkatreenin vuoro, ja se oli kyllä jopa kivaa! Alakroppa ei oo ihan niin heikko enää mitä toi yläkroppa on, ni ei oo ihan niin tuskasta. Sopivien painojen valinta tuntuu kyllä vielä tässä vaiheessa haastavalta. Mut tällä hetkellä fiilis salitreenistä on tosi hyvä, ja mun tekis kyllä mieli mennä jo uudestaan! Mut pidän nyt ainakin alkuun tahtina kaks kertaa viikossa. Torstai-illan derbytreeneissä jalat oli melko voimattomat, että pitäs kyllä koittaa sovittaa toi jalkatreeni johonki semmoseen väliin ettei se täysin hiekoita mun luistelua. Tänään mun piti vielä mennä testaamaan spinning, mutta tajusin että meillä on vielä sunnuntainakin derbytreenit ja mun jalkaparkani taitavat tarvita vähän lepoa tähän väliin. Ja Tampereella ois ihan kiva pystyä tekemäänkin jotain.

Noi torstai-illan, eli eilisen, derbytreenit oli muuten samalla meidän avoimet ovet! Oon aika huono bloggaaja kun en muistanu täällä ees mainostaa koko asiaa (ei sillä että mulla ees olis kouvolalaisia lukijoita, onko?), mut oli siitä sentään parissa lehdessä ja Facebookissa juttua. Jokatapauksessa meidän Open skate suju paljon paremmin kun mitä uskalsin toivoa, oli monta uteliasta silmäparia katsomassa ja kokeilemassa luistimiakin! Toivottavasti saadaan näistä ees jokunen mukaan maaliskuun freshmeat training periodille!

Pitäis varmaan lähtä kouluun, hyi.

Into

Mulla on ihan älytön treeni-into päällä. En ois koskaan ikinä voinut uskoa, että innostun joskus irtaantumaan tietokoneelta urheillakseni ees murto-osaa tästä määrästä, mitä oon nyt esimerkiksi nää viimiset puolitoista viikkoa vedelly. Ja mä en ois varmaan koskaan ikinä löytäny tämmöstä innostusta ilman Roller derbyä. Haluan treenata, jotta olisin parempi pelaaja. Ja siinä samalla oon myös tajunnut, että kyllä se sopivasti lihaksikas kroppa vaan olis aika paljon kivempi kun se löysempi versio johon oon tottunut.

Sain taas muutaman ilmaisen treenipäivän Lady Linelle, ja maanantaina kävinkin testaamassa ekaa kertaa BodyCombattia. Puolen tunnin raivokas hyppiminen, potkiminen ja mielikuvituskaverin hakkaaminen sai kyllä aika kivasti hien pintaan. Viimisillä minuuteilla aloin jo nähdä tähtiä. Siihen perään vielä tunnin BodyBalance, jota testasinkin kertaalleen jo marraskuussa. Tällä kertaa koville otti vatsojen sijaan selkälihasliikkeet. Seuraavana päivänä oli tosi kummallinen fiilis jossain tuolla lapojen välissä. Lisää semmosia fiiliksiä mulle!

Kävin myös ostamassa mun ihan ekan oikeen salikortin, ettei noi ilmaiseksi saadut treenipäivät lopu ihan kesken. Ensi viikolla mulla on saliohjaus ja saan ihan oman saliohjelman. Jännittää! Oon käyny kuntosalilla joskus lukion liikkatunneilla, silloinkin vaan pyörimässä ujona vähän ympyrää kun en tiennyt mitä milläkin vempeleellä tehdään, enkä kyllä ollu järin kiinnostunutkaan. Toivon todella että tää syttynyt kipinä ei ihan nopeesti tästä sammu. On tässä nimittäin niin siistejä derby-juttujakin tiedossa, että pakko päästä kuntoon! Kuntosalin lisäksi aion käydä myös ryhmäliikuntatunneilla, mut vähän pelottaa jos ne on paljon haastavampia kuin Lady Linen versiot... Miten esimerkiksi selviän tunnin mittaisesta BodyCombatista?

Roller derbystä vielä sen verran, että nyt puolen vuoden jälkeen on jo paljon vaikeempi huomata oppineensa uusia taitoja. Mutta sen mä tossa tajusin, että oon tainnut viimeinkin oppia kaatumaan polvelle! Heittäisin mielelläni lopullisesti hyvästit niille kyyneleitä silmiin kirvoittaville perselennoille, mut oon jo tyytyväinen nyt kun en lennä perse edellä maahan enää läheskään joka kerta joutuessani keskelle pelitilannetta! Hurraa!

HeiaHeia näyttäis kivemmalta, jos siellä ois Roller derbyä enemmän kuin kerta viikossa, mut treenitilojen puutteessa piti nyt tyytyä vähempään. Ensi viikolla saadaan meidän vanha treenipaikka takasin, kun tytöt onnistuneesti vakuuttivat koulun rehtorin meidän vaarattomuudestamme. Lisää hurraa-huutoja!

Buutkämppi, osa 2

Bootcampin toinen päivä, eli lauantai, alkoi aivan liian aikaisin aamulla. Univelkojaan ois helposti voinu nukkua pois vielä monta tuntia lisää, mut ei auttanut kun koota kolottavat luunsa ja valmistautua treenaamaan vähän lisää. Fiilis oli tosiaan ku vanhalla mummolla, kun vähän jokapaikkaan sattu. Syötiin aamupala hostellilla (mehukone ei oikein toiminu ja mun mandariini oli mädäntyny, mut kai se muuten oli ihan ok.......) ja käveltiin junalle, joka vei meiet suoraan Messukeskukselle.

Lauantain ohjelma näytti aika kivalta, sillä mitään kovin rankan kuulosta luistelua siinä ei hirveesti ollut, mut pari mielenkiintosen kuulosta teoriatuntia kyllä. Päivä alotettiin kuitenkin kaikille ryhmille yhteisellä lämmittelyllä, joka oli nimeltään Black Widow. Joku osas kertoa että siihen liittyy vahvasti punnertamiset ja muut mun suosikkijutut. Iik. Niinhän se sit meni, että Swede Hurt pisti meiet luistelemaan ensin kolme minuuttia vastapäivään, sit tekemään vatsoja minuutiks, ja taas luistelemaan kolme minuuttia, mutta myötäpäivään. Luisteluminuutit lähti siitä sit asteittain vähenemään, mut jokavälissä tehtiin aina jotain ikävää. Eli siis noita vatsoja, punnerruksia, kyykkyjä, lankku, selkälihasliikkeitä, semmosia tosi raskaita käsienpyörittelyitä pienellä liikkeellä (tää oli ihan uus juttu mulle) ja niin edelleen. Siirryin jossain välissä pienemmälle radalle freshmeattien sekaan, koska en millään pysyny isojen tyttöjen vauhdissa aina kun piti luistella myötäpäivään. Mä en vaan osaa sitä! Tai osaan mutten pääse kovaa, koska mun crossoverit siihen suuntaan on niin surkeessa jamassa. Tätä mun pitää ehdottomasti treenata lisää. Mut freshmeattien vauhdissa pysyin, niin jatkoin drillin loppuun sit siellä. 

Kun tää ehkä noin puolisen tuntia aikaa vienyt kidutus oli ohi, olin ihan onnellinen siitä että seuraavana ohjelmassa oli teoriaa! Tunnin verran istuttiin sitten kokoushuoneessa kuuntelemassa, kun Tukholman tuomari Fluke Skywalker valaisi niitä hankalimpia sääntöjä. Monet jutut oli tuttuja, kun vastikään oon sitä sääntökirjaa päntännyt minimum skillsien takia, mut tuli siellä paljon uuttakin tietoa.

Faces in places luentohuoneessa!

Luennon jälkeen vetästiin taas luistelukamat päälle ja suunnattiin radalle kuuntelemaan Swede Hurtin ja Mad Maloonyn opetusta. Vuorossa oli aikalailla perusjuttuja, nimittäin asiaa asennosta, potkuista ja crossovereista. Opeteltiin potkimaan tehokkaasti nimenomaan crossovereita tehdessä, ja tehtiin niitä mm. parin kanssa, tarkoituksena edetä samaan tahtiin ettei potkita toisiamme. Tehtiin myös omista treeneistä tuttua junahommelia, jossa etummainen luistelija vetää letkaa perässään. Tän leikin aikana multa irtosi yksi rulla, enkä ees huomannut ennen ku Mad Maloony tuli ojentamaan sitä rullaa mulle. OHO! Tän opetuksen jälkeen meillä oli ruokatauko. Ja sit scrimmage!

Scrimmage vähän pelotti, koska tällä kertaa me pelattais sinisen ryhmän, eli edistyneitten, kanssa yhtäaikaa. Ne oli jo alottanu pelaamisen meien ruokiksen aikana, ja liityttiin mukaan sit puolivälissä. Onneks isoja tyttöjä oli kuitenkin kehotettu olemaan vähän varovaisempia meidän kanssa, ettei ne ihan hitannu meitä kuoliaiks. Ekat jamit varsinkin meni ihan ohi. Mulle oli sanottu että mitä teen, missä oon ja kenen kanssa. Mut sit pelitilanteessa kaikki tapahtuu niin nopeesti ettei tajua mistään mitään. Onneks sinisen ryhmän tyypit oli hyvin selvillä kaikesta ja sai siinä samalla meiet vähän kokemattomammatkin pysymään joten kuten kartalla. Parin jamin jälkeen istahdin vahingossa jammerin penkille, eikä siitä sit enää päässyt pois. Pelotti! Mut loppujen lopuks se jami oli mun viikonlopun kohokohta, se meni nimittäin niin hyvin! Eikä kyl missään nimessä mun itseni ansiosta, mulla vaan sattu olemaan niin sairaan hyvä blokkeri auttamassa mut läpi kerta toisensa jälkeen. :-D Mustan joukkueen jammeri joutui jamin alkuvaiheessa boksiin, ja mä sain sit yksinäni liihottaa menemään. Se oli hienoo se. Ja pidin huolen etten joudu jammaamaan enää toista kertaa, ettei päällimmäiseksi fiilikseksi pääse jäämään mitään suurta pettymystä. :D Seuraavalla puoliajalla siniset häipy muihin puuhiin ja me saatiin jatkaa peli loppuun keskenämme. Hauskaa oli sekin, mut oltiin me kyl vähän enemmän hukassa taas siinä vaiheessa. Mut ei se mitään, koska oon vaan niin fiiliksissä siitä että joku Mad Maloony oli siinä meillä bench managerina. Ihan siistii sillee. Tai vikan puoliskon meil oli kyl Becky Lawless, mut oli seki aika siisti tyyppi.

Becky Lawless.

Samas kuvas Mad Maloonyn kans. Iiiihhh!1

Scrimmagen jälkeen oli aika voittajafiilis. Meien viikonlopun luistelut oli luisteltu, eikä kukaan ees kuollu. Mäkin onnistuin säästämään selkäni/perseeni suuremmilta vaurioilta, enkä kaatunu koko viikonlopun aikana perseelleni kun vaan tasan kerran. Aika suuri saavutus! Unohduttiin fiilistelemään henkiin jäämistämme vähän liiankin pitkäksi aikaa, myöhästyttiin nimittäin päivän toiselta teoriatunnilta.... Se käsitteli luistimia, rullia ja varusteita noin yleensäkin, ja sen meille piti Hyper Nova. En voi tarpeeks hehkuttaa miten siistiä oli olla oppimassa tommosilta superihmisiltä. Mä en oo koskaan tavannu ees Suomen parhaita pelaajia, mut nyt tuolla vaan tuijotin lähietäisyydeltä noita Ruotsin ihmisiä ja opin niiltä kaikkea uutta. Niin siistiä.

Voittajat!

Viimesenä ohjelmassa oli sit enää venyttelyt, jonka jälkeen oli aika valmistautua afterpartyihin. Vietettiin muutama tunti hostellilla ja lähdettiin sit kävellen etsimään jatkopaikkaa. Käveltiin jotain superkorkeella olevaa siltaa pitkin ja Tukholma näytti upeelta. Mä en tunne sitä kaupunkia yhtään, kun oon vaan joitakin kertoja krapulaisena matkannu satamasta keskustaan ja takaisin. Jatkopaikka löytyi muutaman harha-askeleen jälkeen mielenkiintosesta paikasta keskeltä risteystä, jonkun vilkasliikenteisen tien alapuolelta. Heti sisään päästyämme tilattiin ruokaa.

Ruoka oli hyvää ja meininki kans. Jaettiin bootcampin koutseille kiitokseksi Kouvola Rock n Rollersin pinssit. Mä olin kahden siiderin jälkeen jo ihan valmis nukkumaan, ja lähdettiinkin jo kai yhden aikoihin takas hostellille. Lentokentällä oltiin aamulla jo kahdeksan jälkeen.

Sain tosta viikonlopusta paljon lisää treenimotivaatiota. Meien harmiksemme suurin osa derbytreeneistä on nyt peruttu, kun erään koulun liikuntasali sulki ovensa meien nenän edestä. Valitettavasti ihmiset ei ihan käsitä, ettei me tehdä mitään pahaa niiden lattioille. Mut onneks voi treenata muutenkin! Tänään käytiin luistelemassa jäällä, huomenna oon menossa kokeilemaan ekaa kertaa ikinä bodycombattia.

Kuvat on muuten varastettu Riinalta ja Tialta, kiitos vaan!

No se buutkämppi, osa 1

Matka Tukholmaan alkoi torstai-aamuna neljältä. Ihan sillee inhimillinen aika lähtä ajelee lentokentälle. Nukuin siinä jotku hätäset parin tunnin unet, panikoin vähän että onks mulla kaikki tarpeellinen mukana, ja kipitin tien varteen oottamaan kyytiä. Kerättiin koko meien viien hengen porukka kyytiin ja ajeltiin Helsinki-Vantaalle. Mun voimia koeteltiin jo siinä vaiheessa, kun käveltiin kaikkine laukkuinemme parkkikselta sisälle ja etsimään oikea check-in. Hankkiuduttiin isoimmista laukuista eroon ja suunnattiin aamupalalle.

 

Lento lähti kahdeksalta ja meni kyllä ihan yhdessä hujauksessa. Ensin noustiin, sit oltiin hetki yläilmoissa ja kohta jo laskeuduttiinkin. Ei siinä ehtiny ku vähän silmiä ummistaa. Lentokentällä seuraamme liittyi yks Helsinki Roller Derbyn tuomari, joka sai rauhoitella muutamaa hermostunutta tyttelöistä siinä vaiheessa, kun meidän laukkuja ei ruvennut näkymään. Saatiinkin ootella niitä jokunen tovi, kun ilmeisesti joku nostolaite oli sanonut sopimuksen irti kesken kaiken. Mutta tuli ne laukut sieltä sit kuitenkin! Otettiin tilataksi suoraan Messuhallille, jossa bootcamp siis järjestettiin. Oltiin melko varmoja ettei ehditä ajoissa, kun ekat harjotukset alko jo kello 10, mutta jotenkin ihmeen kaupalla oltiin kuitenkin paikalla ihan ajoissa.

Heti alkuun meidät jaettiin kolmeen ryhmään taitotason mukaan. Riina pääs konkarina siniseen ryhmään (Blue Bastards) ja me muut oltiin Mellow Yellow, kun ollaan jo suoritettu minimum skills muttei silti olla mitään mestareita eikä meillä juuri oo pelikokemusta. Aloittelijoille oli sit vielä punainen ryhmä, Red Roovers. Omasta ryhmästään sai merkiksi värillisen teipinpalan rannesuojaan, ei päässy sit oma paikka unohtumaan.

Messuhalli oli semmonen valtava rakennus (no eiks ne aina oo), jonka yhdestä hallista oli varattu ihan reilun kokonen alue Roller derbylle. Sinne oli väsätty kaks rataa, joista toinen oli ihan oikeen kokonen, toinen tais olla vaan 90% mut melkeen täyskokonen siis sekin. Jengiä oli jonkun verran paikalla, ja lähinnä siellä kuuli ruotsia puhuttavan. Mut ilmeisesti osallistujia oli Ruotsista, Suomesta, Tanskasta ja Norjasta. Valmentamassa oli Ruotsin huiput Swede Hurt ja Mad Maloony, sekä Becky Lawless ja Twisted T. Oli jotenki vaan niin tosi siistiä päästä tommosten tyyppien valmennettavaksi!

Ekana varsinaisena ohjelmanumerona oli onskate warm-up, ja se oli kaikille ryhmille yhteinen. Siinä luisteltiin pakassa ja tehtiin porukalla kaikkea mitä koutsi milloinkin käski tehdä. Eli hypittiin, siirryttiin reunasta reunaan, hipelöitiin kaveria ja sen semmosta kivaa ja jännää. Mun fiilis siellä kovaa vauhtia etenevän ison pakan keskellä oli vähän semmonen, etten ois koskaan ennen luistellu. :-D En muista kuuluks tähän lämmittelyyn muutakin juttua. Mut seuraavalla tunnilla tehtiin pysähdyksiä ja nopeita lähtöjä. Se oli ihan hauskaa. Sit oli tunnin ruokis, jonka jälkeen SCRIMMAGE! Eli siis harjoituspeli. Vähän jännitti. Ruokiksella ei uskaltanu syödä mitään kovin raskasta, ettei pelatessa pääse oksu. Vetästiin jossain siinä messuhallin ravintolassa salaatit. Scrimmage oli superkivaa. Meillä oli tuomarit, hyvä rata, bench managerit ja kaikki ihan niinku oikeissakin peleissä. En välttämättä mitenkään ihan hirveen hyvä ollut, mut oli se kyllä tosi hauskaa. Meien ryhmästä monikaan ei ollu koskaan ennen osallistunu scrimmageen, ni ei ollu itelläkään mitään paineita siitä että osaako siellä tehdä mitään oikein. Scrimmagen jälkeen oli vähän off-skate jumppailua, tai lähinnä meille näytettiin erilaisia liikkeitä mitä offskate tunneilla voi ja kannattaa tehdä. Sit oli hitting/blocking -tunti, jossa keskityttiin lähinnä tekniikkaan, eikä siihen että mäiskitään täysillä. Tän jälkeen venyteltiin koko porukan voimin pitkään ja hartaasti.

Nyt kun kirjotti noi tolleen tiivistetysti ylös, ni kuulostaa tosi vähäiseltä treenimäärältä. Mut oli siinä kyl ihan riittämiin luistelua ja kaikkee muutakin rehkimistä!

Lead jammer! Meikä!!

Muutama vähän väsähtänyt matkaaja ruokalevolla!

Lähdettiin kuudelta messuhallilta etsimään junaa, ja voin kertoo että fiilis oli siinä vaiheessa aika väsähtänyt! Löydettiin juna, mut lähdettiin ensin väärään suuntaan. Kesti siis pieni hetki ennenku päädyttiin oikeeseen paikkaan ja löydettiin meien hostelli. Yövyttiin Mosebacke Hostellissa, se oli semmonen aika kiva ja edullinen. Oltiin siellä sen verran että vähän freesauduttiin, ja sit lähettiin ettimään jostain jotain kivaa ravintolaa. Törmättiin kadulla sattumalta siihen taksimatkalta tuttuun Helsingin tuomariin, joka kehotti meitä astumaan sisään johonki pubiin/baariin, josta sai myös ruokaa. Me tehtiin työtä käskettyä. Paikka vaikutti oikein kivalta, nimee en kyllä yhtään muista, mut ruoka oli vähän pettymys. Tilasin kanapastan, eikä siinä ruokalistassa missään kohtaa lukenut että kyseinen ruoka olis tulista. Ja se tosiaan oli tulista... Mut eipä siinä, maha oli ainaki melkein täys ja väsymys semmosella levelillä, ettei voinu ku haaveilla sänkyyn kaatumisesta. Käppäiltiin takas hostellille ja heitettiin niin väsynyttä läpyskää etten voinu ku itkee ja nauraa yhtäaikaa mun yläsängyssäni.

Näin hauskaa meillä oli kun käytiin syömässä....

Siinä se eka päivä olikin näin lyhyesti. Hyvä päivä, mut otti se vähän koville. :D Kerron loput sit ensi kerralla, pysykää kanavalla!